Elämänmerellä

  Saimme sittenkin valkoisen joulun. Ihanaa! Kyllä valkoinen maa ja maisemat lumipuvussaan ovat kaunista katseltavaa, varsinkin näin joulunaikaan. Tänään ulkoilin pari tuntia talvisessa luonnossa jouluruokia ja – herkkuja sulatellen. Siinä kulkiessani samalla mietin joulutunnelmia, joita on ollut laidasta laitaan viimeisen parin päivän aikana. Aatonaattona heräsin hiljaisessa talossa. Kaikki jouluaskareet oli tehty valmiiksi. Keitin aamukahvit ja nautiskelin ajatuksella, että saan rauhoittua jouluun. Katselin ympärilleni kodissamme. Joulu näkyi tuikkivina valoina, koristeina ja kukkina. Parrakas tonttu kökötti pöydällä punaisen joulutähden vierellä hiippalakki silmillään. Maistelin piparkakkuja ja hörppäsin kahvia päälle. Juuri sellainen hidas aamu, josta nautin. Puhelimen ääni katkaisi joulutunnelmoinnin. Sain suru-uutisen. Kultainen tätini oli nukkunut pois edellisenä yönä. Tieto ei ollut yllätys, mutta se pysäytti, kuten kuolema lopullisuudessaan aina tekee. Väistämättä muistin ...

Joulu ja sen viettäminen saavat joka vuosi osakseen paljon huomiota. Joulua valmistellaan ja siihen liitetään paljon muistoja, jotka tekevät siitä tunnerikkaan juhlan. Perinteitä vaalitaan ja jouluun niitä kuuluu ehkä enemmän kuin mihinkään muuhun kalenterivuoden aikana vietettävään juhlaan. Itsekin valmistelen joulua. Haluan kotiin joulun tuoksua ja tunnelmaa. Leivon piparkakkuja äidiltä perityllä reseptillä – ruskeita ja valkoisia. Siivottuun kotiin sytyttelen jouluvaloja ja asettelen esille koristeita, joista monet tuovat mieleen rakkaita ihmisiä ja ajatuksia yhdessä vietetyistä jouluista ja elämästä yleensä.   Myös pihamaa saa jouluvalonsa. Kauppojen hyllyt ovat pullollaan mitä erilaisimpia valovirityksiä ja täytyy sanoa, että niiden joukossa on useampia, joita en huolisi porraspieltäni tai ikkunaani koristamaan. Jos pitäisi valita vain yksi jouluvalo, minulle valinta olisi helppo. Valitsisin kynttilän. Tavallisen kynttilän, jonka sydän sytytetään tulitikulla palamaan. Siinä ...

  Väittävät, että tänään on vuoden harmain päivä. Saattaa hyvinkin olla. En väitä vastaan, vaikka en huomaa mitään eroa eiliseen tai toissapäivään. Tuskin huomiseenkaan, jos säätietoihin on luottaminen. Samaa tasaista harmaata joka puolella. Mitähän piristystä tämän harmauden keskellä keksisi? Tänä syksynä olen kaivannut teatteria tai konserttia, jotka yleensä ovat kuuluneet syksyyni. Kun pääsee seuraamaan hyvää esitystä, sillä jaksaa pitkän pätkän. Nyt monet tilaisuudet on koronan vuoksi peruttu kokonaan tai lippuja on myynnissä vain puolet paikkamäärästä, koska turvavälit on huomioitava. Nopea täytyisi siis olla, että onnistuisi lippunsa lunastamaan. Suurin syy osallistumattomuuteen lienee kuitenkin, että tapahtumat ovat tältä suunnalta katsoen liian kaukana. Satojen kilometrien päähän ei onnistu noin vain lähteä piipahtaamaan, vaikka luvassa olisi kuinka tahansa suuri kulttuurinautinto.   Niin paljon kuin tykkäänkin kameran kanssa luonnossa liikkua, ei tämä harmaus inn...

  Menneellä viikolla esikoispoikani osti itselleen veneenmoottorin. Moottori on merkiltään Wickström eli kotoisemmin Wikke. En voinut olla hämmästelemättä, miten suurta huomiota moinen hankinta sai aikaan. Mieheni pääsi isän oikeudella siipeilemään moottorin hankinnassa ja tehtävä oli kaikesta päätellen varsin mieleinen. Suurella innolla Wikkeä lähtivät yhdessä tuumin katsomaan. Minuakin pyysivät mukaan, mutta ymmärsin kutsun olevan vitsi, eikä mielestäni edes hyvä. Katsomassa piti käydä, mutta mukaanhan se Wikke heti lähti. Totta kai, sellainen aarre. Tullessani iltalenkiltä, moottori oli kotipihallamme peräkärryssä. Minulle se näyttäytyi vain moottorina, oikeastaan aika rumana esineenä. Se oli kuitenkin onnistunut keräämään ihailijoita ympärilleen naapuristakin. Minulle selitettiin, että se on kaksipyttyinen keskimoottori. Vakuutettiin, että se on aito ja alkuperäinen vihreää väriä myöten. Katsoin moottoria, enkä edelleenkään ymmärtänyt, mikä siinä oli niin hienoa. Sitten moott...

  Syyslomaviikko on kulunut mukavasti kotosalla. Tällainen kotoilu on oikeastaan tosi kivaa. Saa suunnitella päivät oman mielensä mukaisesti. Kun lomalla ei ole lähdössä mihinkään, vaan pysyy kotona, suunnittelee aina ”pakkotöitä”, jotka haluaa saada loman aikana tehtyä. Itselläni tällä lomaviikolla sellainen oli ikkunoiden peseminen ja verhojen vaihtaminen. Se on nyt tehty. Mieli on hyvä ja aikaa jäi paljon muillekin asioille.   Arkisia, toistuvia töitä kotosalla tehdessä tulee joskus mietittyä, että jos tämä tavallinen, harmaa arki tekemisineen otettaisiinkin pois. Jos vaikka sairastuisi niin, etteivät voimat riittäisi ikkunoiden pesemiseen tai jos toimintakyky rajoittuisi jostain syystä niin, ettei enää itse pystyisi tyhjentämään tiskikonetta tai jos ei sairauden vaatiman hoidon vuoksi voisi ollakaan kotona pesemässä pyykkiä. Tällaisten ajatusten tullessa mieleen huomaa, että lähes automaattisesti suoritettavat kotihommat, jotka silloin tällöin tuntuvat tympeiltä – joskus...

  Päivä on ollut niin perussyksyinen kuin olla voi. Tasaisen harmaa, synkkä ja vettä on satanut lähes koko ajan. Tulin juuri kävelylenkiltä, jolle lähtöä olen tehnyt aamusta alkaen. Päätin, ettei pieni tihkusade haittaa, eikä näytä auttavan odottaa, että sade loppuisi. Siispä menoksi. En pitkälle päässyt, kun tihkusade yltyi oikein kunnon ropinaksi. Kastuin, mutta ajattelin, ettei sillä enää ole väliä ja jatkoin matkaa. Tunnin aikana vettä tuli tasaiseen tahtiin, mutta nyt tätä naputellessani olen tyytyväinen, että tuli lähdettyä. Olo parani, kun sai raikkaassa ulkoilmassa reippaasti kävellä. Useinhan se on niin, että lähteminen on vaikein vaihe. Eilen ei satanut ja puuhastelin pihalla vähän. Haravoin lehtiä, korjasin rupsahtaneet kesäkukat pois ja vein kukka-astiat varastoon. Kunnon puutarhaihmiset ovat nämä hommat varmasti hoidelleet jo aikoja sitten ja pihoilla kukoistavat kauniina asetelmina kanervat ja callunat. Minä en ole viherpeukalo, enkä puutarhaihminen. Olen jotain muuta...

Viimeisiä mökkiviikonloppuja viedään. Syksy on riisunut puiden lehdistä jo reilun osan. Pudonneet lehdet kahisevat poluilla kulkiessa jalkojen alla.  Ruskan värit loistavat edelleen, mutta eivät enää kirkkaimmillaan. Marjat, joita pihlajissa oli niin runsaasti, että oksat riippuivat niiden painosta, ovat hävinneet. Linnut ovat käyneet apajilla ja suurta tehokkuutta osoittaen putsanneet marjat nokkiinsa. Kadonneet pihlajanmarjat saavat koko maiseman näyttämään erilaiselta kuin viikko sitten. Rantautuessamme piti hetken aikaa oikein katsoa ja tuumailla, mitä on tapahtunut. Syksy on tullut ja pihlajanmarjat kadonneet parempiin suihin.  Hiiskumaton hiljaisuus on laskeutunut koko saaren ylle. Ei lokkien kirkunaa, ei pikkulintujen liverrystä, eipä juuri veneen moottoreiden ääntä. Ei mitään niistä äänistä, jotka kuuluvat saaren kesään.  Vain hiljaisuus ja sitä on hyvä kuunnella.  Vesi on matalalla ja rantakivikkoa näkyvillä leveä kaistale. Meriveden huuhtomat kivet täyttävä...

Syksy on ehtinyt jo näyttää luonnonvoimia Aila-myrskynä, mutta kauniita ja aurinkoisiakin päiviä on saatu. Sää on ollut vuodenaikaan nähden myös ihmeen lämmintä. Viime viikonloppuna sain mökkisaarella ihmetellä Aila- myrskyn aikaansaannoksia, kun kuljeskelin katselemassa sen kaatamia puita. Hurja on voima, joka kaataa vuosikymmeniä kasvaneet puut nurin. Ne eivät ole mitään pikkutikkuja, mutta kaatuvat juurineen päivineen myrskyn riehuessa. Toisaalta saarella puiden juuret ovat kovin pinnassa, sillä kivikkoinen maaperä ei tarjoa mahdollisuutta syvään juurtumiseen. Aila oli riehuessaan katkonut myös paljon o ksia, isojakin. Onneksi puiden kaatumisesta ja oksien katkeamisesta ei ollut koitunut mitään vahinkoa rakennuksille. Syyssää on vaihtelevaa. Viikonloppua hallitsi syksyinen harmaus, vaikka perjantai-iltana saareen saapuessamme taivas oli auringonlaskun jälkimainingeissa kauniin värikäs ja meri tyyni. Aamulla herätessä utuinen näkymä merelle tuntui jollain hassulla tavalla ristiriitai...