TUUMAILUA
Viimeisiä mökkiviikonloppuja viedään. Syksy on riisunut puiden lehdistä jo reilun osan. Pudonneet lehdet kahisevat poluilla kulkiessa jalkojen alla. Ruskan värit loistavat edelleen, mutta eivät enää kirkkaimmillaan. Marjat, joita pihlajissa oli niin runsaasti, että oksat riippuivat niiden painosta, ovat hävinneet. Linnut ovat käyneet apajilla ja suurta tehokkuutta osoittaen putsanneet marjat nokkiinsa. Kadonneet pihlajanmarjat saavat koko maiseman näyttämään erilaiselta kuin viikko sitten. Rantautuessamme piti hetken aikaa oikein katsoa ja tuumailla, mitä on tapahtunut. Syksy on tullut ja pihlajanmarjat kadonneet parempiin suihin.
Hiiskumaton hiljaisuus on laskeutunut koko saaren ylle. Ei lokkien kirkunaa, ei pikkulintujen liverrystä, eipä juuri veneen moottoreiden ääntä. Ei mitään niistä äänistä, jotka kuuluvat saaren kesään. Vain hiljaisuus ja sitä on hyvä kuunnella.
Vesi on matalalla ja rantakivikkoa näkyvillä leveä kaistale. Meriveden huuhtomat kivet täyttävät rannan ja pilkottavat vedestä valkoisina möhkäleinä. Kiviä kyllä riittää! Ei tarvitse ihmetellä, että myrskysäällä kivien kuulee aallokossa kolisevan toisiaan vasten, kun ne vyöryvät veden mukana.
Kommentit
Lähetä kommentti