PIRISTYSRUISKEITA PIMEIMPÄÄN SYKSYYN

 

Päivä on ollut niin perussyksyinen kuin olla voi. Tasaisen harmaa, synkkä ja vettä on satanut lähes koko ajan. Tulin juuri kävelylenkiltä, jolle lähtöä olen tehnyt aamusta alkaen. Päätin, ettei pieni tihkusade haittaa, eikä näytä auttavan odottaa, että sade loppuisi. Siispä menoksi. En pitkälle päässyt, kun tihkusade yltyi oikein kunnon ropinaksi. Kastuin, mutta ajattelin, ettei sillä enää ole väliä ja jatkoin matkaa. Tunnin aikana vettä tuli tasaiseen tahtiin, mutta nyt tätä naputellessani olen tyytyväinen, että tuli lähdettyä. Olo parani, kun sai raikkaassa ulkoilmassa reippaasti kävellä. Useinhan se on niin, että lähteminen on vaikein vaihe.

Eilen ei satanut ja puuhastelin pihalla vähän. Haravoin lehtiä, korjasin rupsahtaneet kesäkukat pois ja vein kukka-astiat varastoon. Kunnon puutarhaihmiset ovat nämä hommat varmasti hoidelleet jo aikoja sitten ja pihoilla kukoistavat kauniina asetelmina kanervat ja callunat. Minä en ole viherpeukalo, enkä puutarhaihminen. Olen jotain muuta, mutta toki tykkään katsella kauniita puutarhoja ja ihastella kukkien kauneutta. Maan kuopiminen ei vain ole minun juttuni ja jokainen tyylillään. Muutaman callunan ajattelin kyllä purkkeihin porraspäähän laittaa. Ehkä tulevalla viikolla on sen aika. Hautausmaalla olen asian jo hoitanut ja talvikukkaset koristavat läheisten hautoja.

Tähän synkimmän syksyn alkuun on mahtunut muutamia mukavia juttuja. Viime keväänä ostin liput elokuviin, mutta ne jäivät kaappiin odottamaan, että elokuvateatterit korona-aallon jälkeen jälleen avaisivat ovensa. Viime viikolla tuosta elokuvasta, johon liput ostin, oli kaksi näytöstä. Niihin myytiin lippuja turvavälit huomioiden vain puolet salin istuinpaikkojen määrästä. Onnistuin lunastamillani lipuilla nappaamaan kaksi paikkaa. Toisen lipun alun perin varanneelle sattui kuitenkin nyt muuta menoa ja jouduin kyselemään uutta kaveria hänen tilalleen. Hoksasin, että kysynpä kummityttöäni mukaan. Laitoin viestin ja pian sain ilahduttavan vastauksen, että ajatus kuulostaa mukavalta ja hän lähtee kyllä seurakseni. Kasvomaskein varustautuneina suuntasimme paikalle ja meillä oli mukava ilta. Automatkan aikana mennen tullen ehdimme jutella ja päivittää kuulumisia. Tykkäsimme molemmat elokuvasta. Se oli ajatuksia herättävä ja liikuttavakin. Minä sain kaipaamani kaverin elokuviin ja kummityttöni sai pienten lasten äitinä hetken vapaata ja katsoa elokuvan keskeytyksettä. Täytynee ottaa joskus uusiksi elokuvan tai jonkun muun mukavan merkeissä.  

Olen haaveillut soutuveneestä. Kesäisin mökkisaaressa ollessa olisi kiva tehdä souturetkiä naapurisaariin tai muuten vain soudella ympäriinsä kauniina kesäpäivinä ja – iltoina. Siippani on tämän haaveeni takia viettänyt runsaasti aikaa netin myyntipalstoja selaillen. Jokunen hyvältä vaikuttava soutuvene ehti jo mennä sivu suun, mutta sitten tärppäsi. Sain kesken työpäivän kuvaviestin, jossa kirkkaankeltainen soutuvene oli trailerin päällä omalla pihallamme. Airoineen kaikkineen. Annapa tulla ensi kesän, niin soudellaan.

Tuota soutuvenettä olin perjantai-iltana pesemässä, kun ystäväni yllättäen tuli pihallemme. Hetken yhdessä pohdimme, miten jaksaa talven yli odottaa, että pääsee venettä testaamaan. Vaihtoehdot taitavat kuitenkin olla vähissä tässä vaiheessa, kun aletaan lähestyä lokakuun puoltaväliä. Sitten ystäväni sanoi olevansa menossa mökille ja pyysi minua seurakseen saunomaan ja iltaa istumaan. Sehän sopi. Tiputin työhanskat siltä seisomalta ja lähdin pistämään kampsut kasaan.

Ihana ilta. Söimme takkatulen lämpimästi loimottaessa. Rentouduimme saunan lempeissä löylyissä. Kuuntelimme sadetta ja yltyvää tuulta, jonka puuskat tiputtivat vesipisaroita puiden oksilta ison ropinan säestyksellä. Puhuimme paljon ja nauroimme. Kerrassaan mahtavaa vertaistukea ja stressinpoistoa. Kun iltayön pimeydessä, kännykän taskulampun loisteessa könysin pätkän pimeää metsäpolkua autolle ja lähdin ajelemaan kotiin, tuntui, että ystävän kanssa vietetyn illan jälkeen maailma tuntui taas paremmalta paikalta. 

Pienten asioiden merkitys on usein suuri. Ne auttavat myös jaksamaan synkeintäkin vuodenaikaa. Iloa ja mukavia pieniä asioita jokaisen syksyyn! 

                                                        - Jaana