KOTOILLEN

 

Syyslomaviikko on kulunut mukavasti kotosalla. Tällainen kotoilu on oikeastaan tosi kivaa. Saa suunnitella päivät oman mielensä mukaisesti. Kun lomalla ei ole lähdössä mihinkään, vaan pysyy kotona, suunnittelee aina ”pakkotöitä”, jotka haluaa saada loman aikana tehtyä. Itselläni tällä lomaviikolla sellainen oli ikkunoiden peseminen ja verhojen vaihtaminen. Se on nyt tehty. Mieli on hyvä ja aikaa jäi paljon muillekin asioille. 

Arkisia, toistuvia töitä kotosalla tehdessä tulee joskus mietittyä, että jos tämä tavallinen, harmaa arki tekemisineen otettaisiinkin pois. Jos vaikka sairastuisi niin, etteivät voimat riittäisi ikkunoiden pesemiseen tai jos toimintakyky rajoittuisi jostain syystä niin, ettei enää itse pystyisi tyhjentämään tiskikonetta tai jos ei sairauden vaatiman hoidon vuoksi voisi ollakaan kotona pesemässä pyykkiä. Tällaisten ajatusten tullessa mieleen huomaa, että lähes automaattisesti suoritettavat kotihommat, jotka silloin tällöin tuntuvat tympeiltä – joskus aivan erityisen tympeiltä, eivät nekään ole itsestään selvyyksiä. Kun välillä hoksaa vaihtaa näkökulmaa, tylsimmätkin kotihommat saavat uutta hohtoa ja huomaa olevansa onnekas, että pystyy ja saa niitä omassa kodissaan tehdä. Jos asiat olisivat toisin, voisi suurin toive olla, että pystyisi juuri näitä arkisia, jokapäiväisiä asioita tekemään.

On mukavaa, kun asioille on aikaa. Ei tarvitse kilpailla kellon kanssa ja yrittää kieli vyön alla työpäivän jälkeen selvitä jostain oman pään sisällä kummittelevasta tehtävälistan ykkösprioriteetista. Lomaviikolla olen nauttinut hitaista aamuista. Aamupalaan ja kahvinjuontiin olen huoletta käyttänyt hyvän tovin ja siinä samalla miettinyt, mihin ryhtyisi. Jos on ollut kaunis, aurinkoinen aamu, olen ensin käynyt kävelemässä lenkin ja miettinyt sitten uudelleen, missä järjestyksessä päivän hommia hoitelisi. Pilvisempänä päivänä olen voinut tehdä toisinpäin.

Pitkistä kävelylenkeistä luonnossa olen nauttinut tälläkin lomalla. Ensimmäiset yöpakkaset ovat olleet. Kun aurinko aamulla pakkasyön jälkeen alkaa sulatella kaikkialla olevaa, jäätynyttä syksyn kosteutta, luonto on kaunis. 

                                    

Pienen kateuden pistoksen tunsin, kun kuopukseni lähetti puhelimeeni kuvia Lapista, missä oli opiskelukavereidensa kanssa tuntureilla vaeltamassa. Olisin niin mielelläni itsekin kokenut nuo upeat maisemat. Olin kuitenkin iloinen, että tuolla tyttöporukalla oli onnistunut reissu. Tuon Lapin matkan ansiosta saimme mieheni kanssa iloksemme myös tavata lapsemme opiskelukavereita, mukavia nuoria naisia. Saimme heiltä Lapin tuliaisiakin, kuulemma kiitokseksi tarjoamastamme ruuasta ja auton lainasta. Poronpapanoita tuli sekä salmiakin että lakritsin muodossa sekä lakkoja marmeladimakeisina. Myös ihastuttavat muumiaiheiset lasinaluset ja porokuvioidut lautasliinat paketista löytyivät.

Lomalla innostuin pitkästä aikaa leipomaan. Valmistui omenapiirakkaa, pizzaa ja munkkeja. Hyvin maistuivat ja pakkaseenkin jäi jotain. 

Lomaviikon aikana sain viettää vielä yhden yön saaressa. Tuo yö oli osaltani tämän syksyn viimeinen saaressa. Niin päätin. En muista, että olisin koskaan aikaisemmin enää lokakuun puolivälissä yöpynyt saaressa. Tämän vuoden mökkikausi on ollut pitkä, pääsiäisestä lokakuun puoliväliin. Ihana mökkikesä ja -syksy, jonka muistoilla jaksetaan talven yli. 

Tänään on ollut aivan huippuhieno syyspäivä. Kävin ulkoilemassa kahteen kertaan. Illalla suuntasin Meksin kallioille kamera mukanani. Joutsenet uivat ja sukeltelivat poukamassa lähtölaulujaan kaakattaen. Katselin luonnon kauneutta ja nappailin muutaman kuvan kirkkaassa ilta-auringossa, joka hetken kuluttua katosi pilvien taakse. Auringonpaisteen hävitessä ilmassa tuntui heti syksyinen koleus ja hämärä hiipi kallioille. Lähdin kulkemaan kotiin päin. 

Lomalla kotoillessani olen onnistuneesti tankannut voimia tuleviin työviikkoihin, jotka alkavat huomenna.   

- Jaana