KYLLÄPÄ KIINNOSTAA

 

Menneellä viikolla esikoispoikani osti itselleen veneenmoottorin. Moottori on merkiltään Wickström eli kotoisemmin Wikke. En voinut olla hämmästelemättä, miten suurta huomiota moinen hankinta sai aikaan. Mieheni pääsi isän oikeudella siipeilemään moottorin hankinnassa ja tehtävä oli kaikesta päätellen varsin mieleinen. Suurella innolla Wikkeä lähtivät yhdessä tuumin katsomaan. Minuakin pyysivät mukaan, mutta ymmärsin kutsun olevan vitsi, eikä mielestäni edes hyvä.

Katsomassa piti käydä, mutta mukaanhan se Wikke heti lähti. Totta kai, sellainen aarre. Tullessani iltalenkiltä, moottori oli kotipihallamme peräkärryssä. Minulle se näyttäytyi vain moottorina, oikeastaan aika rumana esineenä. Se oli kuitenkin onnistunut keräämään ihailijoita ympärilleen naapuristakin. Minulle selitettiin, että se on kaksipyttyinen keskimoottori. Vakuutettiin, että se on aito ja alkuperäinen vihreää väriä myöten. Katsoin moottoria, enkä edelleenkään ymmärtänyt, mikä siinä oli niin hienoa. Sitten moottorin ympärillä oleva miesporukka laittoi veivin paikalleen ja pyörittivät sitä vuorotellen. Kuului pieni naksahdus säännöllisin välein. Kuulemma hieno ääni, joka kertoi, että ”on pännää”. Naapuri olisi ollut jo halukas ostamaan moottorin omakseen. Miesten kasvoja valaisi leveä hymy ja ilmeet kertoivat suuresta tyytyväisyydestä. Vanhimmat heistä näyttivät kokevan lähes jonkinasteista liikutusta peräkärryyn nojatessaan ja Wikkeä katsellessaan. Itselleni nousi mieleen vain yksi kysymys: ”Sanooko se, että pop pop pop, kuten veneet lapsuudessani, eikä pärise tavallisten perämoottorien tavoin?” Kuorossa minulle vastattiin, että kyllä, juuri niin se sanoo. Tuo tieto riitti vakuuttamaan minutkin siitä, että kyllä Wikke varmasti hyvä hankinta on.

Olen aina ollut sitä mieltä, että miehissä on syntyperäinen, jokin rakenteellinen kohta, mikä aiheuttaa suurta kiinnostusta kaikkea pärisevää ja pärinän aiheuttamaa liikettä kohtaan. Noin vuosi sitten vierailimme Tampereella työväen museo Werstaassa ja siellä oli nähtävillä valtavan suuri höyrykone. Se ei enää museossa pärissyt kuin filminpätkillä, jotka kertoivat sen toiminnasta, mutta kyllä se jaksoi kiinnostaa perheen miesväkeä. He juuttuivat höyrykoneen tutkimiseen niin pitkäksi aikaa, että me naiset ehdimme tutustua vanhan osuuskaupan ihanuuksiin, tehdastyöläisten ankariin työoloihin ja ammattiyhdistysten syntyhistoriaankin miesten pyöriessä höyrykoneen ympärillä. No ymmärtäähän sen, toisaalta. Ei joka päivä näe höyrykonetta, jonka rattaan halkaisijakin on monta metriä - muistaakseni kahdeksan.

Niinpä. Miesten kiinnostuksenkohteita naisten on joskus vaikea ymmärtää. Homma toimii kyllä myös toisinpäin. Vaatekaupoissa näkee aina siellä käydessään miehiä, jotka seisoskelevat sivummalla, vaihtavat painoa jalalta toiselle ja vilkuilevat sovituskoppien suuntaan. Näyttävät selvästi siltä, että ovat ympäristössä, jonka kokevat vieraaksi. Varmasti sama tunne minulla on ollut joitakin kertoja, kun olen pakon edessä joutunut asioimaan katsastuskonttorilla tai autokorjaamolla. Miten siellä toimitaan? Tunnen suurta epävarmuutta tuollaiseen tilanteeseen joutuessani ja koen myötätuntoa näitä vaatekauppoihin raahattuja miehiä kohtaan. 

Entäpä sitten sisustusliikkeet. Niissä miehiä näkee todella harvoin. Valtaosaa miehistä ei kiinnosta värimaailma ja erilaiset kuosit tai matot, sohvatyynyt ja ihanat lyhdyt, kipot ja kupit. Miehen on vaikea ymmärtää, miksi katsella jotain, jos ei sitä aiokaan ostaa, eikä sille ole mitään tarvetta. Miksi huonekalujen paikkoja pitää vaihtaa? Miksi olla hämärässä kynttilänvalossa, kun sähkötkin on keksitty? Niin, riittäähän näitä ihmettelyn aiheita puolin ja toisin.

Puheet sukupuolettomuudesta ovat mielestäni puppua. Lapsi on syntyessään tyttö tai poika. Toki tyttö voi leikkiä autoilla ja poika nukeilla, mutta valtaosaa pojista alkaa kiinnostaa jo melko varhaisessa vaiheessa pärinä, koneet ja moottorit. Tyttöjä jotkin muut asiat. Ja hyvä niin. Ehkäpä minäkin ensi kesänä pääsen lapsuusmuistojen siivittämänä mökkisaareen veneessä, joka sanoo pop pop pop. 

Tosiaan se vene vielä. Pelkällä moottorilla ei pitkälle pötkitä. Puuvene se kuulemma olla pitää. Wikken veroinen. Luulen, että joku valioyksilö on jo kiikarissa. Sen verran kiivaasti on nettiä selattu ja puhelimet piipanneet isän ja pojan kesken. 

- Jaana

(Kuva on julkaistu siinä mukana olevien luvalla)