HARMAA MAAILMA

 

Väittävät, että tänään on vuoden harmain päivä. Saattaa hyvinkin olla. En väitä vastaan, vaikka en huomaa mitään eroa eiliseen tai toissapäivään. Tuskin huomiseenkaan, jos säätietoihin on luottaminen. Samaa tasaista harmaata joka puolella.

Mitähän piristystä tämän harmauden keskellä keksisi? Tänä syksynä olen kaivannut teatteria tai konserttia, jotka yleensä ovat kuuluneet syksyyni. Kun pääsee seuraamaan hyvää esitystä, sillä jaksaa pitkän pätkän. Nyt monet tilaisuudet on koronan vuoksi peruttu kokonaan tai lippuja on myynnissä vain puolet paikkamäärästä, koska turvavälit on huomioitava. Nopea täytyisi siis olla, että onnistuisi lippunsa lunastamaan. Suurin syy osallistumattomuuteen lienee kuitenkin, että tapahtumat ovat tältä suunnalta katsoen liian kaukana. Satojen kilometrien päähän ei onnistu noin vain lähteä piipahtaamaan, vaikka luvassa olisi kuinka tahansa suuri kulttuurinautinto.  

Niin paljon kuin tykkäänkin kameran kanssa luonnossa liikkua, ei tämä harmaus innosta kuvamaan. Ulkoilu on aina mukavaa ja monella tavalla hyväksi, mutta kyllä senkin ihanuus vähän kärsii harmaudesta ja aikaisesta pimeän tulosta. Sitkeästi pidän silti kiinni siitä, että joka päivä ulkona liikun. Se antaa puhtia sekä auttaa jaksamaan tämän harmaan vuodenajan keskellä ja myös kaiken kattavan harmauden yli ja ohi pääsemisessä. Sillä loppuuhan tämäkin taas aikanaan. 

Olen tänä syksynä osallistunut kirjoittamisen kursseille. Jo elokuussa olin mukana elämäni ensimmäisellä sellaisella ja kokemus oli hyvä. Marraskuun alussa aloitin toisen kurssini ja olen viettänyt aikaa luovan kirjoittamisen parissa. Jokunen harjoitus odottaa taas kirjoittajaansa. Mukavaa ja vallan sopivaa tekemistä tähän valottomaan vuodenaikaan. Hyvä homma, että tällaisia kursseja järjestetään verkko-opintoina. Osallistuminen ei ole paikkaan ja aikaan sidottua.

Huomaan, että välillä ajatukset kulkevat jo jouluun. Eikä mikään kumma, sillä onhan se jo lähellä. Yksi hujaus ja vietämme joulua, joten saahan sitä jo ajatella. Hiljalleen voi suunnitella joulutunnelman luomista kotiin, ruokia ja leipomuksia ja niitä lahjojakin. Olen aina tykännyt joulusta. Se katkaisee mukavasti tasapaksun arjen aherruksen, antaa aikaa levolle ja yhdessäololle. Rauhoittumiselle, joka vuosi vuodelta tuntuu joulun vietossa ja elämässä yleensä yhä tärkeämmältä.  

Se on nyt tätä. Harmaata. Ja antaa olla, kun ei sille mitään voi. Hyvää aikaa viettää sellaista mukavaa hämärän hyssyä. Polttaa kynttilöitä ja puuhastella kotona kaikenlaista. Suunnata ajatuksia himpun verran edemmäksi, joulun suuntaan tai johonkin muuhun, jos se on enemmän oma juttu. Valinnanvapaus on ja mahdollisuuksia löytyy. 

Leppoisia harmaita päiviä kaikille. Vuoden harmaimmasta on jo kunnialla selvitty.

                                                    - Jaana