JOULUN JÄLJILLÄ

Joulu ja sen viettäminen saavat joka vuosi osakseen paljon huomiota. Joulua valmistellaan ja siihen liitetään paljon muistoja, jotka tekevät siitä tunnerikkaan juhlan. Perinteitä vaalitaan ja jouluun niitä kuuluu ehkä enemmän kuin mihinkään muuhun kalenterivuoden aikana vietettävään juhlaan.

Itsekin valmistelen joulua. Haluan kotiin joulun tuoksua ja tunnelmaa. Leivon piparkakkuja äidiltä perityllä reseptillä – ruskeita ja valkoisia. Siivottuun kotiin sytyttelen jouluvaloja ja asettelen esille koristeita, joista monet tuovat mieleen rakkaita ihmisiä ja ajatuksia yhdessä vietetyistä jouluista ja elämästä yleensä.

 

Myös pihamaa saa jouluvalonsa. Kauppojen hyllyt ovat pullollaan mitä erilaisimpia valovirityksiä ja täytyy sanoa, että niiden joukossa on useampia, joita en huolisi porraspieltäni tai ikkunaani koristamaan. Jos pitäisi valita vain yksi jouluvalo, minulle valinta olisi helppo. Valitsisin kynttilän. Tavallisen kynttilän, jonka sydän sytytetään tulitikulla palamaan. Siinä se sitten loistaa lämmintä valoaan lyhdyssä, tuikussa, kynttilänjalassa tai lautasella palaen. Elävä tulenliekki luo tunnelmaa sisällä ja ulkona.

Niin perinteinen ja perhekeskeinen juhla kuin joulu onkin, se on joutunut aikojen saatossa kokemaan muutoksia samoin kuin lukemattomat muut asiat. Joulupöytiin ei välttämättä enää valmisteta kaikkia perinteisiä ruokia, eikä pidäkään vain tavan vuoksi, jos ne eivät juurikaan ruokailijoiden makuhermoja hivele. Monissa perheissä kinkun korvaa kalkkuna. Myös kasvisruokien suosio on kasvanut. Joulukorttien lähettäminen on vähentynyt, sillä asia hoituu näppärästi somessa. Tuleva joulu jää monille mieleen tavallista pienemmällä porukalla vietettynä, sillä pitkäksi venyneen ja edelleen jatkuvan koronakurimuksen keskellä eläessämme, siihen on olosuhteiden pakosta sopeuduttava.

Perinteiden lisäksi joulu on myös kaupallinen juhla. Jokaisen oma päätös on kuitenkin, kuinka paljon joulun kaupallisuuteen lähtee mukaan. Lahjoja on toki mukava antaa ja saada itsekin. Nykyisin turvaudutaan paljon lahjakortteihin, joilla voidaan tarjota saajalleen hoitavaa, rentouttavaa hyvää oloa tai mahdollisuus hankkia haluamansa lahja itse, omavalintaisesti. Järkevää. Lahjanantaja säästyy pohtimasta, mitä pakettiin käärisi ja lahjansaaja saa itse lahjansa valitessaan varmasti mieleisensä. Hoitojen tarjoama hemmottelu ja hyvä olo puolestaan lienevät kaikille mieluisia lahjoja. Tärkeimpiä lahjat ovat lapsille ja toivoisi, että jokainen lapsi voisi saada lahjan, mikä toisi iloa ja hyvää mieltä. 

Usein kuulee sanottavan, ettei joulua tarvitse valmistella eikä odottaa. Se kuulemma tulee, kun kalenterissa päivät hupenevat. Niin varmasti on, mutta olen silti sitä mieltä, että jouluvalmistelujen tekeminen luo juuri sitä joulutunnelmaa. Se kuuluu joulun odotukseen ja juhlan vastaanottamiseen. On mukavaa huomata, miten joulu hiipii hiljalleen kotiin. Samalla mieleen ja sydämeen. Joulutähti valaisee ikkunassa tänä viikonloppuna kolmatta adventtia ja kertoo siitä, että joulu on jo lähellä. Jos ei vielä aivan oveen kolkuttele, niin ainakin nurkilla kiertelee.

Tänään kuljin luontopolulla. Viime yönä maa oli saanut hentoisen lumihunnun. Pienintäkään tuulenvirettä ei ollut. Jääriitteen peittämä ranta ei näyttänyt haittaavan muutamaa joutsenta, jotka uiskentelivat tyynessä vedessä kuin peilin pinnalla. Talvisen luonnon utuinen kauneus sai rauhoittumaan ja sen keskellä huomasin tavoittani ainakin hitusen joulutunnelmaa. Se on pienestä kiinni, joulutunnelma. Oikeastaan se taitaa olla mielestä kiinni. Tulkoon joulu. 

                                            - Jaana