SUHTEELLISUUTTA

Tammikuu on vierähtänyt yli puolen välin. Aamulla on pimeää, illalla on pimeää ja vettä sataa. Välillä voi sataa räntää, jonka jäljiltä maa on hetken valkoinen. Kuitenkin vain hetken ja sitten se on taas ainoastaan entistä märempi. Voi kuulostaa tosi tylsältä, mutta kaikki on suhteellista. 

Tässä yhtenä iltana etsin kaapin perukoilta, monista albumeistani, tiettyä valokuvaa. Olen huomannut, että nykyisin saan kulumaan melko paljonkin aikaa kaikenlaisten tavaroiden etsimiseen. Niiden löytymistä hidastaa myös ITTVH eli iän tuoma tarkkaavaisuuden vajaus häiriö, joka mitä ilmeisemmin on alkanut vaivata. Käytännössä se näyttäytyy niin, että alan tekemään jotain. Ennen kuin saan asian hoidettua, huomaan jotain muuta ja aloittamani homma vaihtuukin toiseen sillä seurauksella, että alkuperäinen unohtuu. Näin kävi tuonakin iltana, kun etsin sitä tiettyä valokuvaa. Käsiini sattui gradu, jonka opintojeni päätteeksi joitakin vuosia sitten kirjoitin. Albumit jäivät hyllyyn ja aloin selailla graduani.

Mieleen muistui hyvin elävästi monet tapaamiset haastateltavieni kanssa. Tuolloin he kertoivat minulle sopeutumisestaan parantumattoman sairauden tai äkillisen vammautumisen aiheuttamaan elämänmuutokseen. Siitä, miten elämä menee uusiksi, kun toimintarajoitteisuus onkin yhtä äkkiä todellisuutta ja omatoimisuus katoaa. Mistä kaikesta on pitänyt luopua ja millaisia tunnemyrskyjä käydä läpi.

Siinä selaillessani - ja erityisesti haastateltavieni kertomia, suoria lainauksia lukiessani - heräsi ajatus, että kaikki on tosiaan suhteellista. En voi olla ihailematta ihmisiä näiden selviytymistarinoiden takana. Sitä elämänmyönteisyyttä ja hyvien asioiden löytämisen taitoa, kaikista suurista vastoinkäymisistä huolimatta. Mietin myös sitä, että elämässä sattuu ja tapahtuu mitä vain ja kenelle tahansa. Olenpa ollut onnekas, ainakin tähän asti. Gradun selailun tiimoilta oma, tuiki tavallinen, harmaa arki sai kultareunukset.

Niin, että antaa sataa, jos on sataakseen. Tulkoon vettä ja räntää, vuoron perään ja yhtä aikaa. Lenkkeillään sateessa ja kastutaan, sillä sehän on niin pientä tässä elämässä. Vaihtoehtoisesti voi myös pysytellä sisätiloissa ja poltella kynttilöitä. Puuhastella jotain enemmän tai vähemmän. Aina voi myös haaveilla, vaikkapa nyt sitten sen talven tulosta ja hiihtokeleistä. Ja jos se ei kohta tule, niin voi vaihtaa kohdetta ja alkaa haaveilemaan kesästä. 

- Jaana