MIKKONLAHDEN MAISEMISSA

Onpas se tuullut ja satanut silkkaa vettä, vaikka kalenterin mukaan on sydäntalven aika. Kuutamo on kuluneella viikolla ollut komea ja siitä tuli napattua muutama kuvakin tässä yhtenä iltana. Siellä se möllötti, täysikuu korkealla taivaalla ja valaisi uskomattoman paljon. Kuin iso katulamppu olisi sytytetty.

Tänään odottelin säätietojen lupaamaa aurinkoa ja ehkä se vähän jostain paksun pilviverhon takaa yrittikin kurkistella, kun lähdin autoilemaan Roiman majaa kohti. Ajatuksena oli kiertää siellä luontoreitti, joka kulkee pitkin metsää Mikkonlahden rantaan, nousee kallioille ja jatkuu sieltä takaisin majalle päin.  

Reitin alkupää näytti liukkaalta ja ajattelin jo valinneeni väärät kengät. Ehkä nastakengät olisivat olleet tavallisia talvilenkkareita paremmat. Jatkoin kuitenkin matkaa ja hetken kuljettuani alkureitin vähäistäkään lunta ja jäätikköä ei enää ollut. Vettä niiden sijaan oli ja siinä kohtaa mietin, että kumisaappaat olisivat saattaneet palvella parhaiten metsäpoluilla liikkuvaa. Onnistuin kuitenkin kulkemaan kuivin jaloin poikkeamalla polulta muutaman askeleen metsän puolelle ja loikkimalla joidenkin lätäkköjen yli. Kaikista vetisimpien paikkojen yli oli rakennettu lankkusiltoja ja tehty pitkospuita. Mikäpä oli kulkiessa! Puiden latvat huojuivat tuulessa ja pitivät huminaansa. Jostain kauempaa kuului välillä koirien haukuntaa. Muuten oli aivan hiljaista. 

Kulkiessani aurinko oli kuin olikin tullut kunnolla näkyviin ja Mikkonlahti avautui eteeni auringonpaisteessa. Lahden pinta oli paikoin hienoisen jään peitossa. Vastarannalla pitkät rantaheinät kylpivät auringonvalossa ja erottuivat kullankeltaisena rajana metsän ja lahdenpinnan välissä. 

Kallioille noustessani ajattelin, että jos minut nyt pudotettaisiin tähän metsän keskelle, ilman mitään tietoa kalenterista, en ikinä arvaisi olevan tammikuu. Toki havupuut ovat talvellakin vihreitä, mutta lumettomuus ja plussan puolella olevat lämpömittarin lukemat eivät tosiaankaan luo mielikuvaa tammikuusta. 

Ilmoja vastaan ei auta taistella. Ne ovat, mitä ovat, eikä niihin ole mahdollisuuksia vaikuttaa. Parasta siis tyytyä tarjolla olevaan ja nauttia ulkoilusta ja luonnossa liikkumisesta sillä säällä, joka kulloinkin sattuu olemaan. Oikein virkistävää ja rauhoittavaa oli taas kuljeskella pitkin metsäpolkuja ja ihastella Mikkonlahden maisemia. Lähtiessä piti tehdä pieni kierros Tokonnokalla, että pääsi näkemään meren ja sen yllä säteilevän auringon. Rannassa on vähän jäitä, mutta meri on auki. Milläpä se jäätyisi näin lämpöisessä tammikuussa. Vesi velloo vapaana. 

Lopuksi vielä tiedoksi lukijoille, joille nämä tekstissä mainitut paikat eivät ole millään tavalla tutttuja: Mikkonlahti on Mikkonlahti, eikä Mikonlahti, kuten kieliopin ja oikeinkirjoitussääntöjen mukaan voisi olettaa. Himankalaisille asia lienee sanomattakin selvä. Itse luontoreitistä voin sanoa, että se on pituudeltaan varsin sopiva, muutama kilometri ja oikein hyvin merkitty. Suosittelen!  

- Jaana