RAUMANKARIN RANTAMILLA, SAHANMÄEN SEUTUVILLA

Sanotaan, että kaunista tai hyvää ei näe silloin, kun se on lähellä. Tätä mietin joskus, kun teen kävelylenkkejä kotikyläni maisemissa. Himanka on kaunista seutua. Sitä tosiasiaa ei muuta palvelujen kuihtuminen eikä mikään muukaan. Luonto on täällä kaunista. Löytyy vettä, metsää, peltoja ja kallioita.

Jos suuntaan lenkkini kylälle päin, kuljen hyvin usein Raumankarin mäelle. Puusiltaa ylittäessäni kosken halkoma maisema näyttää erilaiselta vuodenajasta riippuen. Omalla tavallaan se on aina komea. Talvella vesi virtaa isojen, lumen peittämien jäälohkareiden alla. Kevään koittaessa veden voima kasvaa ja kesällä rannalla kasvavat tuomet levittävät kukkiensa tuoksua kosken kohinan ylle. Syksy tuo ruskan värit maisemaan, mutta vesi jaksaa aina virrata.

Kävellessä joen toista puolta rannan tuntumassa, voi tieltä poiketa polulle ja kulkea lähemmäksi rantaa. Kosken kuohuja pääsee ihailemaan lähes vierestä ja näkemään Raumankarin eri vinkkelistä, kauempaa. Sieltä huomaa selvemmin, miten reilusti mäki tosiaan kohoaa. Eipä ihme, että Raumankari on aikoinaan ollut markkinapaikka ja kylän keskus monine liikeyrityksineen. Perinteiset Raumankarin markkinat keräävät mäelle edelleen sankoin joukoin väkeä joka kesä. Suurimmat talot näkyvät mäen korkeimmilla kohdilla. Alempana, koskenrannassa on saunoja, liitereitä ja muita ulkorakennuksia.  

Rannanperällä on latojen rivistö ja lähes vastapäätä näkyy Sahanmäki, jonka suuntaan kävelylenkkini myös usein johtaa. Jos Raumankarilla on historiansa, löytyy sitä Sahanmäeltäkin. Muistona muinaisen sahan toiminnasta on vielä jäljellä korkealle ulottuva ja kauas näkyvä piippu sekä talovanhus, jonka edessä kasvaa vanhoja, koukeroisia puita. 

Sahanmäen suuntaan lähtiessäni kuljen lähes poikkeuksetta Liipinrantaa. Vanhan suolaamon ohi, rantalatojen ja laitureiden välistä. Koivut ja pihlajat kasvavat joenpenkalla vinossa. Jos ne kaatuisivat, mätkähtäisivät suoraan veteen. Sitkeästi ne kuitenkin vuodesta toiseen juurillaan pysyvät. Liipinranta lienee Himangan suosituin kuvauskohde. Siitä on hyvät näkymät sekä joelle että edessä aukeavalle merelle. 

Kun Sahanmäellä kulkee aivan perille, rantaan saakka, näkee meren. Ilta-auringon paiste on komea, jos sattuu paistamaan. Kaksi kertaa, lähellä lintutornia, muistan nähneeni peuran syöksyvän nurmikentältä pusikkoon, kun havaitsi liikkujan saapuvan. Hirveen en ole törmännyt, vaikka rannan hiekalla olen niiden jälkiä useammankin kerran nähnyt. Sahanmäen rannassa näkee keväisin joutsenten palaavan tänne iloksemme. Syksyin ne puolestaan kokoontuvat sinne muuttoaan suunnittelemaan ja kaakattelemaan lähtölaulujaan. Olen kamerani kanssa hiiviskellyt rantaheinikossa niitä kuvaamassa vaihtelevalla menestyksellä. Mukava niiden touhuja on seurata, kameran kanssa tai ilman, vaikka kengät ja sukat saattavat joskus siinä sivussa kastua läpimäriksi. 

Jos Sahanmäeltä jatkaa luontopolkua pitkin kohti Akolankaria, ohittaa peltoaukeat. Loppukesän viilentyvinä iltoina kypsyneen viljan tuoksu leijuu ohrapeltojen yllä. Näkymät ja tuoksut ovat samat, jos ajelee polkupyörällä hiekkatietä Mäntyperältä rantaan päin.

Tämä kaikki kotikylän luonnon ja maisemien tarjoama kauneus on tässä. Aivan lähellä. Pitää vain pysähtyä, rauhoittua ja olla läsnä hetkissä. Avata aistit – katsoa, kuunnella ja nuuhkia. Mikä rikkaus! Aivan käden ulottuvilla.                           

-Jaana