JÄÄPALLOMERI
Yritän saada ilon irti vähäisistä
valoisista tunneista silloin, kun se on mahdollista. Tänään oli sunnuntai ja
aamulla valkoinen maa. Oli siis satanut lunta ja sälekaihtimien takainen,
pihamaalle avautuva näkymä oli yllättävä. Maisema oli puhtaan valkoinen ja selkeästi
valoisampi. Periaatteessa ei pitäisi olla lainkaan yllättävää, jos tammikuussa sataa
lunta, mutta tänä talvena näyttää olevan toisin.
Lähdin liikkeelle tutulle
reitille luontopolun suuntaan. Olipa mukava kävellä parin asteen pakkasessa, talvisessa
maisemassa. Tuuli puhalsi melko kylmästi, mutta eipä se kulkua haitannut.
Sahanmäki näyttäytyi uuden lumen myötä puhtaan valkoisessa asussa.
Jälleen kerran kävelin
Meksille. Siellä rantaan oli kertynyt valtavat määrät jääpalloja. Tuuli puhalteli
ja sai aikaan aallokkoa, joka kuohuen kohahteli kallioon ja keinutteli hyisessä vedessä uiskentelevia
jääpalloja. Siinä ne liikkuivat hiljalleen aaltojen mukana.
Olivat kuin kuorittuja perunoita. Sileitä pinnaltaan, erikokoisia. Rannalla
olevat pallot olivat vitivalkoisia, meressä kelluvat puolestaan kellertävämpiä.
Tämä luonnonilmiö oli sen
verran mielenkiintoinen, että vilkaisin, josko netistä löytyisi tietoa vastaavista
tapauksista. Löytyihän niitä. Parin viime vuoden aikana mm. Lohtajan
Ohtakarissa ja Hailuodossa on tavattu samanlaisia jääpalloja. Asiantuntijoiden arvioiden
mukaan pallot ovat syntyneet, kun aallokko on liikuttanut pieniä kiviä, jotka
ovat sitten hiljalleen keränneet jäätä ympärilleen. Toinen syntyteoria on, että
meren pinnalle muodostuu jääkokkareita, jotka keräävät ympärilleen lisää jäätä
ja kasvavat lopulta niin isoiksi, että pyörivät pohjaa pitkin. Lukemani tiedon
mukaan myös veden syvyyden on oltava kohdallaan, että jääpalloja syntyisi. Niin
tai näin. Tänään sain kuitenkin Meksin perukoilla ihailla tätä luonnonilmiötä. Hienolta
näytti!
- Jaana
Kommentit
Lähetä kommentti