Elämänmerellä

Joulu on tuota pikaa. Se tuo taas tullessaan ihanan lepotauon kiireeseen ja valoa pimeimpään vuodenaikaan. Talvi alkoi aikaisin ja luminen luonto on ollut kaunis, mutta kuinkas sattuikaan, juuri ennen joulua tuli suvikelit ja kauniit, puhtaanvalkeat nietokset ovat vaarassa kadota maisemista. Pakkaslumen narskunta askelten alla saattaa muuttua solskun roiskumiseen ja pyrkimykseen pysyä pystyssä jäisellä maalla. Toivon, että ei, mutta tänään valkoinen joulu ei näytä lupaavalta. Ilmat ovat mitä ovat, eikä harmittelu auta. Näillä mennään. Lumisen luonnon kauneutta ihaillessani olen ajoittain ja hiljalleen tavoitellut joulumieltä. Joulukuun alussa kävin yhden viikonlopun ajan ihastelemassa Tampereen joulutorin valoja ja kojuja. Raaputtelin joulukuplani pintaa piipahtamalla Tallipihan tunnelmallisessa ympäristössä. Kiertelin putiikkeja ja join mukillisen lämmintä glögiä pikkupakkasessa. Suklaapuodin herkkujen keskellä koin samaa valinnan vaikeutta kuin aina ennenkin. Vakaan harkinnan jälke...

  Hyvin läheltä jo pitkään vanhusten hoidon tilannetta seuranneena, en enää malta olla avautumatta asiasta. Nykyisten hyvinvointialueiden tärkein tehtävä on säästäminen. Se kuuluu ja näkyy kaikessa, erityisesti vanhustenhoidossa. Akuuttiosastoja suljetaan riuskalla otteella. Ympärivuorokautista hoitoa tarvitsevat vanhat, sairaat ja huonokuntoiset ihmiset kotiutetaan terveyskeskuksista mahdollisimman nopealla tahdilla. Vanhukset jäävät oman onnensa nojaan. Kotipalvelu ja kotisairaanhoito auttavat vain sen hetken, kun ovat paikalla ja se aika on lyhyt. Hoitajilla on työtä yllin kyllin ja he rientävät tukka putkella paikasta toiseen ehtiäkseen piipahtaa työvuorolleen määrättyjen vanhusten luona. Läheisenä täytyy sanoa, että tilanne on todella karsea ja vanhusten hoidon tila näyttää koko ajan menevän huonompaan. Tässäpä tositarinaa vanhuksen elämästä. Paikka tehostettuun palveluasumiseen on myönnetty noin kaksi vuotta sitten, koska jo silloin kriteerit siihen täyttyivät. Vieläkään tu...

  Niin huomaa taas kesän jääneen taakse. Erityisen kauniista ruskasta ja syksyn väriloistosta ei tänä syksynä juurikaan päästy nauttimaan. Puiden lehdet muuttuivat vain jotenkin tummiksi ankarassa vesisateessa ja lensivät oksilta alas kovien tuulten mukana. Sadetta ja tuulta on kyllä riittänyt. Vettä on tullut niin valtavasti, että maisemiin näyttää ilmestyneen uusia järviä, kun pellot täyttyvät vedestä. Alikuluissa tarvitsee soutuveneen, jos sitä kautta aikoo liikkua. Kaupungeissa kaivot pursuvat kuin suihkulähteet konsanaan, sillä tällaisen vesimäärän vastaanottaminen on mahdottomuus. Myrskytuulet katkovat sähköjä ja kaatavat puita. Ja kaiken kukkuraksi pimeys, joka aamuisin kellon herättäessä tekee sängystä nousemisesta kaksin verroin hankalampaa. Vähissä tuntuu olevan syksyn hyvät puolet, kun ne väritkin jäivät melko heikoiksi. Olenkin enimmäkseen istunut sisällä käsitöitä tehden ja kuunnellut sateen kohinaa ja tuulen ujellusta. Tänään oli onneksi parempi päivä kuin sääennustee...

  Johan tässä ehti pienen haikeuden kera mietiskellä mielessään, että kesä oli ja meni. Kuluneen viikonlopun aikana saimme kuitenkin kokea kerrassaan ihanan pikkukesän. Lämmintä ja aurinkoista kuin keskikesällä konsanaan. Eihän siitä tosiasiasta mihinkään pääse, että kesä on syksyksi kääntynyt. Vihreys vaihtuu hiljalleen ruskan kauniisiin sävyihin, muuttolinnut valmistautuvat pitkiin lentomatkoihin poistuen maisemista, sää viilenee ja pimeys hiipii iltaisin yhä aiemmin.  Saaressa ollessa näitä syksyn merkkejä huomaa ehkä vielä herkemmin. Viime viikonlopun kauniiden syyspäivien lämmössä olin mökkisaaressa ja paljon ulkona. Ihastelin pihlajia, jotka kantoivat oksillaan runsasta marjasatoa. Marjat loistivat kirkkaina maisemassa, jonka värit muuten olivat jo jotenkin haalistuneet syksyyn valmistautumisen myötä. Samalla pistin merkille, että kesän kukat ovat kukkimisensa kukkineet, eikä niitä enää näkynyt maisemaa kaunistamassa. Sen sijaan puolukoita oli ilmestynyt sinne tänne paik...

Puoliväliin ehtineeseen kesälomaani on mahtunut jo monenlaista mukavaa ja ennen kaikkea se on tuntunut lomalta. Heti ensimmäisenä lomapäivänä oli ilo tavata kaksi ystävääni Lohtajalla, Jukkolan navetanvintillä, taitelija Jukka Rintalan näyttelyssä. Olimme varanneet tapaamisen kalentereihimme jo hyvän aikaa sitten ja nyt saimme yhdessä ihastella upeita pukuja ja ihmetellä tauluja, joissa taidokkaasti sommitellut kuviot toivat esiin mitä erilaisempia tunnelmia ja kokosivat loistokkaita luomuksia kuviksi.  Näyttelyn jälkeen istahdimme kahville navetanvintin herkullisten tarjoilujen kera. Aurinko paistoi ja kahvitellessa saimme vaihtaa kesäkuulumisia jo tapahtuneista kesäreissuista ja vielä tulossa olevista. Oli niin kiva nähdä ja jutella pitkästä aikaa. Lähtiessä oli hyvä mieli ja seuraavaa tapaamistakin ehdittiin jo suunnitella.           Toisena lomapäivänä minulla oli pakollista asiointia Ylivieskaan, vaarini kotipaikkakunnalle. Päätin siis yhdistää sa...

Helteet, jotka ennen juhannusta vallitsivat, eivät riittäneet keskikesän juhlaan. Sitä vietettiin pilvisessä ja viileämmässä, mutta kuitenkin kohtuullisessa säässä.   Heti juhannuksen jälkeen aurinko ja lämpö palasivat. Todella kylmän kevään sekä pitkän ja sitkeän odotuksen jälkeen kesä on vihdoin tavoittanut kotimaamme joka kolkan. Vihreys valloittaa, auringon lämpö säteilee sielun sopukoihin saakka ja valo antaa voimia. Miten ihanaa kesä onkaan! Kesälomani painottuu tänä vuonna elokuulle, mutta pienen lomapätkän sain viettää heti juhannuksen jälkeen. Mökkisaaressa tavoitin helposti lomatunnelman helteiden helliessä. Nautin kesästä aivan täysillä ja parempia, kuin saaren siihen tarjoamia puitteita, minun on vaikea kuvitella.  Aloitin aamut laiturikahveilla, joita hörppiessäni katselin auringossa kimaltelevaa merta ja seurasin joutsenperheitä. Joutsenpariskunnat palaavat uskollisesti samoille pesimispaikoille ja senpä vuoksi olen jo useampana vuonna päässyt lähietäisyydel...

Helatorstain aikaan vietin neljä päivää Tampereen maisemissa ja noiden päivien aikana kesä tuntui alkaneen. Ihmisiä oli liikkeellä paljon ja kaikki näyttivät hyväntuulisilta kulkiessaan kesätamineissaan lämpimässä auringonpaisteessa. Kansainväliset markkinat Hämeenpuistossa keräsivät väkeä ja samoin teki Nokia- areena, missä käytiin kamppailua jääkiekon MM- tittelistä. Lätkähuuman valtaamat ihmisjoukot kannustivat oman maansa joukkuetta ylleen puetuilla paidoilla ja hyvinkin näyttävillä asusteilla. Kaupungilla korviin kantautui monia eri kieliä. Vuolaimpana virtana vastaan vyöryivät Suomen sinivalkoiset värit. Hämeensillan patsaatkin oli puettu Suomi-paitoihin ja isot julisteet ilmoittivat kiekon kodin olevan Tampereella. Minä en lätkähuumasta hurmaantunut. Sen sijaan kiertelin Näsilinnan puistossa kuunnellen lintujen konserttia ja nauttien kevään vehreydestä. Katselin suihkulähteiden veden iloista pulputusta ja ihastelin niiden ympärille taidokkaasti istutettujen kukkien väriloistoa. ...

  Jestas, miten tiukassa on kevään tulo ollut. Meteorologit sääennusteineen ovat tuntuneet varsinaisilta pahan ilman linnuilta, kun aina vaan lunta ja räntää ja yöpakkasia. Päivänkin aikaan vain nipin napin plussan puolelle asettuvia mittarilukemia. Useampana aamuna on tehnyt mieli sulkea avattu verho uudestaan ja painua takaisin peiton alle, kun maa on ollut valkoinen. Se ei kuitenkaan ole ollut todellinen vaihtoehto, joten eipä muuta kuin kaivamaan autoa esille lumikerroksen alta kylmän pohjoistuulen puhaltaessa luihin ja ytimiin asti.  Ainoa lohtu on ollut, että on valoisaa, eikä työmatkaa tarvitse taittaa pimeässä ajellen. Kevään tulo on silti tuntunut olevan täysin pysähdyksissä ja se on ollut piinallista, kun sitä niin kovasti odottaa. Ehdin jo lakata odottamasta ja yritin asennoitua realistisen rennosti, ettei ilmoihin voi vaikuttaa ja on vain tyydyttävä tähän kylmyyteen ja luotettava, että ehkä se aikanaan kevääksi muuttuu. Lipsahdin myös lohtuajatusten puolelle ja kii...

  Vaikka taivaalla on viime päivinä paistanut aivan sama aurinko kuin aina, tuntuu mukavalta puhua kevätauringosta. Pakkaset ovat pitäneet pintansa vielä toistaiseksi, eikä kevään tulo ole juurikaan edistynyt. Hanget hohtavat joka puolella ja voi vain toivoa, että huhtikuu tosiaan humauttaa runsaan lumen olemattomiin. Luvassa lienee varsin sohjoinen kausi, mutta aivan mahtavaa, että kevättä kohti ollaan matkalla. Aurinko selvästi lämmittää ja ennen kaikkea tuo tunteen, että talvenselkä on jälleen kerran taitettu. Valo voittaa ja kunhan tarpeeksi pitkään jaksetaan odottaa, toivottavasti lämpökin.  Eilen oli huippukiva päivä. Toteutimme ystävän kanssa jo pitkään suunnitteilla olleen retken, joka syystä tai toisesta on siirtynyt useamman kerran. Ehkä olikin hyvä niin, sillä nyt sää todella suosi meidän retkipäiväämme ja saimme koko iltapäivän nauttia kevättalven parhaita anteja kauniissa luonnossa. Jäälle aurattua tietä pitkin matka taittui potkukelkoilla kovin sujuvasti. Eväät o...

  Jälleen vietetään kansainvälistä naistenpäivää, jonka historia ulottuu 1900- luvun alkuun ja tasa-arvotaisteluun. YK:n vahvistamaa naistenpäivää vietettiin ensi kerran vuonna 1975, jolloin se nimettiin virallisesti yhdistyneiden kansakuntien naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päiväksi. Suomi on maailman johtavia maita tasa-arvon vaalimisessa. Moniin muihin maihin verraten ei suomalaisten naisten yhteiskunnallisesta asemasta voi puhua samana päivänäkään. Kiitos ja kunnia Lucina Hagmanista ja Miina Sillanpäästä lähtien kaikille tasa-arvoa ja naisten oikeuksia edistäneille. Vaikka jotkut edistysaskeleet naisten aseman parantamisessa ovat olleet pitkissä kantimissa ja saavuttaneet tavoitteensa hämmästyttävän myöhään, tänä päivänä suomalainen nainen on itsenäinen ja täysivaltainen oman elämänsä ja päätöstensä suhteen.   Reilut kymmenen vuotta sitten olin työmatkalla Dubaissa. Arabiemiraattien näkövinkkelistä maailman menoa seuratessa kävi hyvin nopeasti selväksi, mikä na...