RETKI KEVÄTAURINGON PAISTEESSA

 

Vaikka taivaalla on viime päivinä paistanut aivan sama aurinko kuin aina, tuntuu mukavalta puhua kevätauringosta. Pakkaset ovat pitäneet pintansa vielä toistaiseksi, eikä kevään tulo ole juurikaan edistynyt. Hanget hohtavat joka puolella ja voi vain toivoa, että huhtikuu tosiaan humauttaa runsaan lumen olemattomiin. Luvassa lienee varsin sohjoinen kausi, mutta aivan mahtavaa, että kevättä kohti ollaan matkalla. Aurinko selvästi lämmittää ja ennen kaikkea tuo tunteen, että talvenselkä on jälleen kerran taitettu. Valo voittaa ja kunhan tarpeeksi pitkään jaksetaan odottaa, toivottavasti lämpökin. 

Eilen oli huippukiva päivä. Toteutimme ystävän kanssa jo pitkään suunnitteilla olleen retken, joka syystä tai toisesta on siirtynyt useamman kerran. Ehkä olikin hyvä niin, sillä nyt sää todella suosi meidän retkipäiväämme ja saimme koko iltapäivän nauttia kevättalven parhaita anteja kauniissa luonnossa. Jäälle aurattua tietä pitkin matka taittui potkukelkoilla kovin sujuvasti. Eväät oli pakattu reppuun ja löysimme mukavan suojaisan, rauhallisen paikan päiväkahvitteluun. Istuimme pitkään auringon lämmöstä, kimaltelevista hangista ja hiljaisuudesta nauttien. Myös juttu luisti, totta kai. Vaihdoimme kuulumisia ja paransimme maailmaa. Puitteet olivat täydelliset. Kiirettä ei ollut mihinkään.

  

Kiipesimme lintutorniin ja katselimme korkealta avarana aukeavaa merimaisemaa. Meksin kallioilla kuljeksimme ihmetellen yhä uudestaan retkipäivän upeaa säätä ja paistatellen päivää vanhan ladon portaalla. Nuotiopaikalla hiillostuneet puut vielä vähän savusivat. Joku oli käynyt makkaranpaistossa. 

Retkemme pääasiallinen tarkoitus oli ulkoilla ja viettää ystävien kesken yhteistä aikaa, mikä ikävä kyllä, on liian harvinaista herkkua. Lähes neljä tuntia kului kuin siivillä. Matkan taittuessa kotiin päin olimme yksimielisiä siitä, ettei millään malttaisi lähteä. Samaan hengenvetoon totesimme, että eihän meillä ole kiirettä mihinkään. Pysähdyimme vielä rannan tuntumassa ja annoimme auringon paistaa suoraan kasvoille. Tarkastelimme rantarisukon runsaita jälkiä, jotka kuuluivat jäniksille, peuroille tai kauriille, linnuille ja mille lie pikkujyrsijöille. Paljon oli liikettä ollut jäljistä päätellen, vaikka sillä hetkellä kaikkialla ympärillä oli hipihiljaista. 

Retkipäivä oli kerrassaan ihana. Kaikessa yksinkertaisuudessaan niin leppoisa ja voimaannuttava, ettei paremmasta väliä.  Kerrassaan mukavaa oli jakaa retkikokemus hyvän ystävän kanssa. Siispä eläköön ystävyys ja lapsenmielisyyden säilyminen, jonka turvin voi missä iässä tahansa lähteä eväsretkelle lähiluontoon. Eläköön myös kevätaurinko. Suokoon se säteitään ja raivatkoon tietä kevään saapumiselle. Katsellaan, miten tämä alkanut huhtikuu humauttaa ja saa luonnon heräämään talviunestaan.

                                                                - Jaana