TUOKIOITA JA TUNNELMIA

Puoliväliin ehtineeseen kesälomaani on mahtunut jo monenlaista mukavaa ja ennen kaikkea se on tuntunut lomalta. Heti ensimmäisenä lomapäivänä oli ilo tavata kaksi ystävääni Lohtajalla, Jukkolan navetanvintillä, taitelija Jukka Rintalan näyttelyssä. Olimme varanneet tapaamisen kalentereihimme jo hyvän aikaa sitten ja nyt saimme yhdessä ihastella upeita pukuja ja ihmetellä tauluja, joissa taidokkaasti sommitellut kuviot toivat esiin mitä erilaisempia tunnelmia ja kokosivat loistokkaita luomuksia kuviksi. 

Näyttelyn jälkeen istahdimme kahville navetanvintin herkullisten tarjoilujen kera. Aurinko paistoi ja kahvitellessa saimme vaihtaa kesäkuulumisia jo tapahtuneista kesäreissuista ja vielä tulossa olevista. Oli niin kiva nähdä ja jutella pitkästä aikaa. Lähtiessä oli hyvä mieli ja seuraavaa tapaamistakin ehdittiin jo suunnitella. 

        

Toisena lomapäivänä minulla oli pakollista asiointia Ylivieskaan, vaarini kotipaikkakunnalle. Päätin siis yhdistää samaan reissuun käynnin hautausmaalla ja etsiä sieltä isäni isovanhempien haudat. Ne löytyivätkin ja lisäksi vielä isäni setien ja heidän puolisoidensa hautoja. Lämmin ja aurinkoinen päivä oli suosiollinen kuljeskelulle hyvin hoidetulla hautausmaalla. 

 

             

Kahden lomapäivän jälkeen, viikonlopun lähestyessä alkoi mielessä olla jo siirtyminen lomanviettoon mökkisaareen. Ystäväpariskunta pyysi meitä kuitenkin lähtemään Kalajoen Merisärkälle Kirka- musikaaliin. Koska sää oli kovin sateinen, ei saareen meno kovasti houkutellut ja mainittua musikaalia olin mielessäni pyöritellytkin lippujen hankkimista pohtien. Onneksi niitä vielä sai. Vettä satoi kaatamalla, mutta sisätiloissa se ei haitannut. Tosin sateenvarjoista huolimatta ehdimme jo kastella jalkamme parkkipaikalta sisään juostessamme. Kaatosade ei vaikuttanut yleisömäärään. Se oli runsaslukuinen.

Musikaali oli kerrassaan kuulemisen ja näkemisen arvoinen. Kirkan elämäntarina soljui sujuvasti eteenpäin nostaen esiin kaikki pääkohdat sekä yksityiselämän että uran varrelta ja hitit soivat 60- luvulta 2000- luvulle saakka hyvien laulajien esittämänä. Hyvä veto Suomen musiikkiteatterilta. Kannatti mennä kuulolle.

Seuraavana päivänä sitten jo kiireesti mökkisaareen. Heinäkuu vaihtui elokuuksi ja kesäilta, joka yöksi taittuessaan jo vähän hämärtyi, oli luonnon nukkuessa lähes täydellinen hiljaisuudessaan. Välillä vesi kantoi jostain näkymättömistä joutsenten huutoja ja niiden siipien läiskettä vettä vasten.

Pitkään jatkuneen sateisen jakson jälkeen, päivä oli vihdoin ollut aurinkoinen. Kunnon kesäpäivä. Taivaanranta ruskotti hetki sitten laskeneen auringon valossa. Vanha meri kävi. Oli aivan tyyntä, mutta meren pintaan nousi loivia aaltoja, jotka kohahtivat vaahdoten rantaan saapuessaan. Edellisen päivän kova tuuli oli vielä meren muistissa.  Aallot ottivat voimansa jostain syvyyksistä. Pienimmät kivet kumahtelivat toisiaan vasten niiden sylissä.

Aamuyöllä kuulin unen läpi vesisateen. Pisarat ropisivat mökin kattoon unettavasti. Päivästä tuli harmaa ja sadekuurot ilmestyivät tasaiseen tahtiin. Niiden välissä ehti kuitenkin olla ulkona, kastumatta. Luonto oli kaunis sateen jälkeen.

                                                            

 

Päivän mittaan pilvipeite taivaalla alkoi hiljalleen repeillä. Harmauden takaa erottui vähitellen pastellinsävyisiä punaisen ja sinisen vivahteita. Kaunis iltarusko maalasi maiseman ja muodosti upeita pilvipatsaita. Näytti aivan kuin naapurisaaren takana olisi korkeat vuoret, joiden yllä aurinko pilkahteli. Leppoinen etelätuuli puhalteli tuoden tullessaan kauniin kesäillan. 

Vielä on kesää jäljellä -  ja lomaakin. Olkoon alkanut elokuu kesäinen, mukavia tuokioita ja hyviä tunnelmia tulvillaan.

- Jaana