SITTENKIN KEVÄT
Jestas, miten tiukassa on kevään tulo ollut. Meteorologit sääennusteineen ovat tuntuneet varsinaisilta pahan ilman linnuilta, kun aina vaan lunta ja räntää ja yöpakkasia. Päivänkin aikaan vain nipin napin plussan puolelle asettuvia mittarilukemia. Useampana aamuna on tehnyt mieli sulkea avattu verho uudestaan ja painua takaisin peiton alle, kun maa on ollut valkoinen. Se ei kuitenkaan ole ollut todellinen vaihtoehto, joten eipä muuta kuin kaivamaan autoa esille lumikerroksen alta kylmän pohjoistuulen puhaltaessa luihin ja ytimiin asti.
Ainoa lohtu on ollut, että on valoisaa, eikä työmatkaa tarvitse taittaa
pimeässä ajellen. Kevään tulo on silti tuntunut olevan täysin pysähdyksissä ja
se on ollut piinallista, kun sitä niin kovasti odottaa. Ehdin jo lakata
odottamasta ja yritin asennoitua realistisen rennosti, ettei ilmoihin voi
vaikuttaa ja on vain tyydyttävä tähän kylmyyteen ja luotettava, että ehkä se
aikanaan kevääksi muuttuu. Lipsahdin myös lohtuajatusten puolelle ja kiirehdin
asioiden edelle, kun takatalvi iski päin naamaa. Mietin, että jospa sitten
saadaan oikein kunnon kesä ja jopa ihana, kaunis syksy sen jatkoksi. Nähtäväksi
jää, millainen kesästä tulee tai syksy, jota nyt vielä ei halua ajatellakaan. Näillä
mennään ja asiathan tapahtuvat aikanaan omalla tavallaan toiveista ja odotuksista
huolimatta.
Viime viikonloppuna vene laskettiin vesille. Jäiden lähtöä on odotettu jo hartaasti ja nyt, kun vesireitti oli avoin, oli tietenkin heti lähdettävä saareen katsastuskierrokselle. Aurinko paistoi, mutta tuuli oli kylmä ja lämpöasteet minimaaliset. Siitä huolimatta oli yhtä mukavaa kuin aina ennenkin kiertää tutut polut, rannat, metsät ja mäet. Mökissä kaikki oli samoilla sijoilla kuin syksyllä oli jätetty. Aivan kuin eilen olisimme sieltä lähteneet. Pimeät ja pitkät talvikuukaudet tuntuivat ihmeellisesti katoavan jonnekin olemattomiin ja kevät tuli niiden tilalle. Kevät ja koko kesä, joka on vasta edessä.
Orava oli vieraillut ja syönyt mökin porraspäässä yhden kävyn. Siitä oli pelkkä ruoto jäljellä ja kävyn suomut olivat siistissä kasassa porraskivellä. Lokit kirkuivat tuttuun tapaan ja liitelivät saaren viereisen luodon yllä pesimäpaikkoja tähystellen. Paistoimme makkarat ja keitimme kahvit. Muutama tunti vierähti nopeasti ja lähtiessä aloimme suunnitella paluuta saareen seuraavana päivänä. Suunnitelmiin sisältyi yhtä äkkiä jokavuotinen, mökkikauden aloittava kevätsiivous. Niinhän siinä kävi, että se päätettiin toteuttaa heti huomenissa.
Kun siivouksen
jälkeen suuntasimme kotia kohti, mieli oli hyvä. Miten mukavan tuntuinen ajatus,
että tulevana viikonloppuna saamme mennä putipuhtaaseen mökkiin ja jäädä saareen
yökuntiin ensimmäisen kerran tänä keväänä. Pidetään peukkuja, ettei mitään esteitä tule.
Pieni este odotti meitä laiturissa, kun tulimme satamaan, Iso jäälohkare oli kulkeutunut juuri meidän laiturin eteen niin, ettei veneellä päässyt siihen ajamaan. Onneksi perheessä on toinenkin laituripaikka, joka vielä sattui olemaan tyhjänä. Lainasimme sitä vuorokaudeksi.
Mikä iloinen asia, että tämän viikon aikana ilmat
ovat vihdoin lämmenneet. Illoin olen harrastanut pihan haravointia ja toivonut, että tontti olisi pienempi. Tänä iltana
tarkeni jo pyöräillä ilman pipoa, hanskoja ja toppatakkia, joten säätilanteen etenemissuunta on vihdoin oikea. Kyllä tämä tästä taitaa kevääksi kääntyä – sittenkin.
- Jaana
Kommentit
Lähetä kommentti