YÖPAKKASIA JA AURINGONPAISTETTA

Kun tämä talvilomaviikko pääsi alkuun, ei ilmoissa ole ollut moitteen sijaa. Aurinkoa on riittänyt joka päivälle. Luonto on ollut kaunis ja siellä liikkuminen on ollut nautinnollista. Muutenkin lomaviikko on kulunut mukavissa merkeissä. 

Keskiviikkona sain kuopuksemme seuraksi Eteläniemelle ihastelemaan upeita, talvisia merimaisemia. Jätimme auton parkkiin niin, että saimme kävellä koko Eteläniemen tien mennen tullen. Siitä kertyi passeli, muutaman kilometrin kävelylenkki.

Kuten jo moneen kertaan olen harmitellut, merenjäälle ei tänä talvena ole asiaa. Eteläniemen kallioilla kulkiessani tunsin kuitenkin olevani mahdollisimman lähellä sitä tunnetta, jonka tavoittaa jäällä liikkuessaan. Kulku kallioille onnistui hyvin isoja jäälohkareita pitkin. Yöpakkasten ansiosta meren pintaan oli muodostunut ohut jää, joka loisteli kuin peili auringon valossa. Korkealle noussut merivesi oli muodostanut kallioille rannan tuntumaan paksun jääpeitteen. Rantarisukossa oksiin tarttuneet pienet lumipallot hohtivat valkoisina ja untuvaisen näköisinä. 

Kyllä siinä kelpasi retkikaakaot juoda. Kaikessa rauhassa, upea sinivalkoinen merimaisema silmien edessä. Nauttia kiireettömyydestä ja hetkestä. Aurinko tuntui oikein lämmittävän kasvoja, eikä tuullut yhtään. Sanoisinpa, että tuo keskiviikko oli koko loman paras päivä.

Eilen nautin auringosta ja ulkoilusta vähän reippaammissa merkeissä. Kävelin Säikälle ja sieltä penkkaa pitkin Tomujoelle ja Kannuskyläntien kautta takaisin kotiin. Ranteessani olleen aktiivikellon mukaan matkaa kertyi yli 8 km ja askeliakin reippaasti yli 10 000. 

Tänä aamuna aurinko paistoi jälleen kirkkaasti, eikä siivoaminen kovasti houkutellut. Pistin kuitenkin töpinäksi, sillä huusholli vaati jo vähän perusteellisempaa putsausta. Aamulla mittari oli vielä selkeästi pakkasen puolella, joten matot ja sänkyvaatteet saivat tuulettua raikkaassa ilmassa.

Siivouksen jälkeen tein tutun luontopolun lenkin. Meksillä kuljeskelin pitkän aikaa. Ihmetytti, että siellä maa oli paikoin valkoinen. Lunta on siis jossain vaiheessa hippusen verran jäänyt maanpintaan, vaikka talvi tuntuu lähes täysin lumettomalta. Joissain kohden lumi näytti kuin paksulta, valkoiselta karvapeitteeltä. 

Tämän karkauspäivän jälkeen alkaa huomenna maaliskuu. Se kuulostaa jo keväältä. Tämän viikon auringonpaiste on ollut aivan uskomattoman ihanaa valohoitoa mielelle. Mahtavaa, että kaiken sen vesisateen, pimeän ja loskan jälkeen voi nauttia auringonvalosta. Ja että nämä kelit sattuivat juuri lomaviikolle. Mikä tuuri! 

- Jaana