TALVILOMA ALKOI TAMPEREELLA


Silloin tällöin tulee piipahdettua Tampereella, lähinnä siitä sattuneesta syystä, että elämä on kuljettanut pari lapsistamme sinne asustamaan. Viime viikonlopun vietimme Tampereen maisemissa ja mukavaahan se oli. Siellä riittää aina tekemistä ja paikkoja, mihin mennä. Usein nautimme Tampereen teatteritarjonnasta, mutta tällä kertaa ei ollut mitään ennalta suunniteltua, varattua ohjelmaa.  

Kuinka ollakaan, lauantaina satoi rankasti vettä. Ulkoilu jäi siis sikseen, mutta suuntasimme Museokeskus Vapriikkiin, missä olemme vierailleet jo useamman kerran aiemminkin. Moni muukin näytti päätyneen sinne sateelta suojaan lauantaita viettämään, sillä jonoa lipunmyynnissä riitti. Vapriikin museoissa ja pysyvissä näyttelyissä on niin paljon nähtävää, ettei niihin kyllästy kerrasta eikä kahdestakaan. Lisäksi vaihtuvat näyttelyt tarjoavat aina myös kokonaan uutta nähtävää. Tällä kertaa saimme tutustua kahteen uuteen näyttelyyn – Teatterikaupunkiin ja Ostia, portti Roomaan. 



Vapriikissa vietettyjen tuntien jälkeen piipahdimme myös Työväenmuseokeskus Werstaalla, missä oli juuri avattu Muistoja Finlaysonilta – näyttely. Se kertoo Finlaysonin tehdasalueella työtä tehneiden ihmisten kokemuksista varsin pitkällä, 200 vuoden aikavälillä. Meillä oli tuuria ja satuimme paikalle sopivasti opastetun kierroksen aikaan.


Oikein nopsaan ja mukavasti kului sateinen lauantai sisätiloissa. Werstaalta jatkoimme viikinkiravintola Haraldiin kolmen ruokalajin illallisille, jotka lunastimme lapsilta joululahjaksi saaduilla lahjakorteilla. Todella herkullinen päätös kaupungissa vietetylle päivälle.

Sunnuntaina oli tuulista, mutta vettä ei satanut enää pisaraakaan. Aurinkokin näyttäytyi. Ulkoilimme Laukontorilla ja Ratinanrannassa ihmetellen, missä tämän vuoden talvi on luurannut ja piilotellut. Vuodenaikana se on jäänyt kokonaan väliin ja syksy tuntuu jatkuneen vähintään viisi kuukautta. Nyt toivoo jo, ettei talvi enää osuisi tänne vahingossakaan, vaan seuraavaksi voitaisiin siirtyä kevättä kohti. Sääennusteet ovat kuitenkin alkaneet uhkailla talven tulevan vielä maaliskuussa koko maahan. Lähiviikkoina selvinnee, miten käy.



Välillä on mukava käydä pienellä reissulla ja olla pari päivää poissa kotioloista. Se piristää kummasti ja sitten on taas kiva tulla takaisin. Tältä Tampereen reissulta saimme mukaamme kaksi talvilomalaista, mikä teki kotiinpaluusta erityisen mukavan. 




- Jaana 


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ROOSIN LEIPOMO - PALA HIMANGAN PAIKALLISHISTORIAA

Kuva
Monet himankalaiset muistavat ison, kaksikerroksisen rakennuksen, joka sijaitsi likimain nykyistä paloasemaa vastapäätä, entisen Säästöpankin vieressä. Aika lailla keskellä kylää. Rakennuksessa sijaitsi Roosin leipomo, jonka yhteydessä toimi aikoinaan myös ruokatavarakauppa.  K oulumatkani kulki vuosien ajan tuon rakennuksen ohi. Kävellessäni aamuisin bussipysäkille, oli Roosin leipomossa tehty töitä jo tuntitolkulla. Sen merkkinä herkulliset tuoksut tulvivat ohikulkijoiden nenään. Leipä- ja pullataikinat oli valmistettu yön tunteina ja aamuyön aikana ne oli paistettu rapeakuorisiksi ruislimpuiksi, ohrarieskoiksi ja muhkeiksi sekaleiviksi, jotka himankalaiset yleisesti tunsivat nimellä ”keskiruusi”. Myös pullapitkot, bostonkakut ja monet muut makeat herkut oli jo aamuvarhaisella valmistuneet ja pakattuina kuljetettu kauppoihin. Roosin leipomo oli aikanaan Himangan kyläkuvassa hyvin merkittävä. Olipa häät, syntymäpäivät, ristiäiset tai hautajaiset, oman kylän leipomoa tarvittiin...
Lue lisää

MUISTOISSA SAHANMÄKI

Kuva
Facebook saattaa tuoda eteen kiinnostavia tuttavuuksia. Anoppini nuoruudenystävä Heli bongasi minut siellä kolmisen vuotta sitten, ilmeisesti sukunimeni perusteella ja laittoi kaveripyynnön. Avoimena ja puheliaana ihmisenä hän otti myöhemmin yhteyttä puhelimitsekin ja juttelimme kuin vanhat tutut. Heli on asunut jo vuosikymmeniä Ruotsissa, mutta kirjoitellut facebookiin päivityksiä  lapsuudestaan Himangalla ja Sahanmäellä. Niitä seuratessani, minulle syntyi ajatus kirjoittaa Sahanmäen elämänmenosta entisaikaan. Heli lupautui ystävällisesti jakamaan omia muistojaan, kun sitä häneltä pyysin. Viestejä tipahteli ja juttelimmekin puhelimessa. Helin sanojen mukaan Sahanmäki on tosi rikas ja kun penkomaan alkaa, löytyy vaikka mitä. Sen hän myös osoitti todeksi. Paljon on Sahanmäki elämää nähnyt ja paljon se kätkee historiaa, johon pääsin Helin muistojen myötä kurkistamaan. Ennen Himangalle tuloaan Heli oli ollut sotalapsena Ruotsissa. Sodan loputtua Heli tuotiin takaisin Suomeen ja hän pä...
Lue lisää

TAMMIKUU ON TAPUTELTU

Kuva
Pitkä ja pimeä tammikuu on takana ja se tuntuu mukavalta. Korkeat luminietokset ja pakkaset eivät hätistelleet, mutta märkä ja loskainen keli oli omiaan lisäämään ikuisuudelta tuntuvan pimeyden mahtia. Sää sahasi plussan ja pikkupakkasen välillä niin, että enimmäkseen on ollut tosi liukasta, mikä on tehnyt ulkona liikkumisesta hyvinkin haastavaa. Tammikuulta muistiin jäi yksi ihana, aurinkoinen päivä, joka onneksi sattui sunnuntaille. jolloin siitä pääsi nauttimaan valoisaan aikaan. Silloin oli pitkästä aikaa tunne, että oli nautinto ulkoilla, eikä oikein malttaisi sisälle palatakaan. Aurinko paistoi matalalta, mutta se paistoi! Ei tuullut ja vasta satanut lumi kimalteli puhtaanvalkoisena. Pikkupakkanen toi oikean talven tuntua. Luonto oli kaunis ja ihmiset liikkeellä sen kauneutta ihaillen.     Tammikuuhun mahtui myös aivan uusi kokemus, kun pääsin osallistumaan viikonlopun mittaiseen kirjoittamisen retriittiin Pyhtäällä. Pieni ryhmä kirjoittamiseen tavalla tai toisell...
Lue lisää