TUULESSA JA TUISKUSSA HELMIKUULLE

Niin alkoi helmikuu. Päivä on jo selvästi pidentynyt ja pimein talvenselkä taittunut. Pakkanen ei ole Pohjanmaan korkeuksilla hurjia lukemia paukutellut, mutta tuulta on riittänyt. Varsin vilpoista sellaista, joka saa ilman tuntumaan huomattavasti mittarilukemia kylmemmältä. Maisema on lumisateiden myötä muuttunut vuodenaikaan nähden sopivampaan asuun. 

Tällaisina päivinä sisätilat tuntuvat houkuttelevilta, mutta tuulesta ja ajoittaisesta lumituiskusta välittämättä lähdin ulkoilemaan. Vain tallustelemaan johonkin suuntaan. Tuuli oli kyllä melkoisen navakka, mutta kun alkuun pääsin, tuntui jo hyvältä olla liikkeellä ulkoilmassa. 

Maisemat näyttivät tosiaan talvisilta – valkoista ja harmaata meren sunnalla niin kauas kuin silmä kantoi. Tuuli pöllytti lunta ja taivaalta sateli lisää. Tuuli piti huolen myös siitä,

etteivät puut saaneet oksilleen kaunista valkoista peitettä, vaan lumi lenteli sanan mukaisesti taivaan tuuliin. Vesi oli korkealla, laitureiden kansia myöten. Muutaman kuvan nappasin matkan varrella, mutta ei tämä tuulinen ja tuiskuinen harmaa maisema kovasti kutsu kuvaamaan. Parin kuukauden kuluttua saattaa olla jo mukava katsella nyt otettuja kuvia ja vertailla, miten luonto on muuttunut ja kevään merkkejä ilmaantunut. Ellei sitten takatalvi iske rytinällä, kuten viime vuonna kävi. Se oli kamalaa! Toukokuun alussa, kun oli jo tavoittanut tunteen, että kauan kaivattu kevät on vihdoin tullut, satoikin yhtä äkkiä lunta. Sitä tuli muutamassa tunnissa paksu kerros. Varmasti enemmän kuin tänä vuonna koko tammikuun aikana. Oli petetty olo.  Aivan kuin kesä olisi peruttu kokonaan. Enpä haluaisi tänä vuonna joutua takatalven yllättämäksi. Eikä väliksi, vaikka ei enää koskaan. 

Nyt ollaan kuitenkin helmikuulla ja valo on lisääntynyt. Huomaan, etten enää ole kynttilöiden suurkuluttaja, kuten kaikista pimeimpään aikaan, vaikka niitä edelleen kuluu jonkin verran. Kuin huomaamatta myös lankojen värit ovat sukkia kutoessa muuttuneet tummista sävyistä kirkkaampiin. Keväisempiinkö? No, kevääseen on vielä matkaa, mutta kyllä se hiljalleen tulee. Viikot ja kuukaudet kuluvat niin nopsaan, että pian huomaa kevään jo kurkkivan aivan nurkan takana. 

Sukkalankojen lisäksi arkeen ja helmikuun tuiskujen harmauteen voi saada väriä ostamalla vaikkapa kimpun tulppaaneja. Ne ovat omiaan muistuttamaan siitä, että kevättä kohti kuljetaan. Valoa ja väriä on tulossa lisääntyvissä määrin. 

                                               - Jaana