MEKSIN KALLIOILLA AURINGON LASKUN AIKAAN


Päivä ehtii joskus lomallakin ollessa vierähtämään pitkälle, ennen kuin pääsee ulos. Puuhaa riittää kotosalla ja lähteminen venähtää, vaikka se on mielessä koko ajan. Puolipilvinen sää oli päivän mittaan saanut auringon välillä loistamaan kirkkaasti ja välillä piiloutumaan pilvien taakse pitkäksikin toviksi. Iltasella aurinko oli näkyvissä ja arvioin, että ehtisin kävellen Meksin kallioille näkemään auringonlaskun, mikäli se näkyvissä pysyisi.



Akolankarin rannassa tein pienen pysähdyksen. Meri oli upea ja ilta-auringon valossa kylpevän jääsohjon ritinä kuulosti mukavalta. Maisema oli vielä valoisa, vaikka päivä oli jo kääntymässä iltaan. Valon lisääntyvä määrä ja päivän pidentyminen ovat ilonaiheitani tässä vaiheessa vuotta. Vesi ja pakkanen olivat muovanneet jäätaidetta rannan risukkoon ja puihin. Sinisen sävy lepäsi kaiken yllä saaden aikaan rauhoittavan tunnelman.  



Meksin kallioille saapuessani maiseman väri oli muuttunut. Nyt oranssin sävyt vallitsivat. Puut erottuivat tummina laskevaa aurinkoa vasten. Hetkisen ehdin pikkupakkasessa seistä kalliolla, ihailla maisemaa ja sen lämmintä väriä. Mietin, että näillä kallioilla on useat kerrat isolla kakaralaumalla laskettu pulkkamäkeä. Näissä maisemissa on myös hiihdetty ja laskettu suksilla hyppyreistäkin. Vauhdin hurmassa suksia on katkeillut ja moni on riemukkaan mäenlaskun päätteeksi hiukkasen raskain askelin, suksen rippeet kainalossaan, lähtenyt kotimatkalle. Katkenneet sukset harmittivat ja kävellessä oli aikaa myös tuumailla, mitä asiasta mahdetaan kotona sanoa.

Vastarannalla aurinko painui puiden latvojen taakse, pilkisteli niiden välistä vähän aikaa piiloutuen lopulta kokonaan. Alkoi hämärtää. Taivaanrantaan jäi kaunis vaaleanpunertava sävy kuin lupauksena siitä, että valoa riittää huomennakin. 



                                               - Jaana 




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ROOSIN LEIPOMO - PALA HIMANGAN PAIKALLISHISTORIAA

MUISTOISSA SAHANMÄKI

TAMMIKUU ON TAPUTELTU