MEKSIN KALLIOILLA AURINGON LASKUN AIKAAN
Päivä
ehtii joskus lomallakin ollessa vierähtämään pitkälle, ennen kuin pääsee ulos. Puuhaa riittää kotosalla ja lähteminen venähtää, vaikka se on mielessä koko ajan.
Puolipilvinen sää oli päivän mittaan saanut auringon välillä loistamaan kirkkaasti
ja välillä piiloutumaan pilvien taakse pitkäksikin toviksi. Iltasella aurinko
oli näkyvissä ja arvioin, että ehtisin kävellen Meksin kallioille näkemään
auringonlaskun, mikäli se näkyvissä pysyisi.
Akolankarin
rannassa tein pienen pysähdyksen. Meri oli upea ja ilta-auringon valossa kylpevän
jääsohjon ritinä kuulosti mukavalta. Maisema oli vielä valoisa, vaikka päivä
oli jo kääntymässä iltaan. Valon lisääntyvä määrä ja päivän pidentyminen ovat
ilonaiheitani tässä vaiheessa vuotta. Vesi ja pakkanen olivat muovanneet
jäätaidetta rannan risukkoon ja puihin. Sinisen sävy lepäsi kaiken yllä saaden aikaan
rauhoittavan tunnelman.
Meksin
kallioille saapuessani maiseman väri oli muuttunut. Nyt oranssin sävyt
vallitsivat. Puut erottuivat tummina laskevaa aurinkoa vasten. Hetkisen ehdin
pikkupakkasessa seistä kalliolla, ihailla maisemaa ja sen lämmintä väriä. Mietin,
että näillä kallioilla on useat kerrat isolla kakaralaumalla laskettu
pulkkamäkeä. Näissä maisemissa on myös hiihdetty ja laskettu suksilla hyppyreistäkin.
Vauhdin hurmassa suksia on katkeillut ja moni on riemukkaan mäenlaskun
päätteeksi hiukkasen raskain askelin, suksen rippeet kainalossaan, lähtenyt
kotimatkalle. Katkenneet sukset harmittivat ja kävellessä oli aikaa myös tuumailla,
mitä asiasta mahdetaan kotona sanoa.
Vastarannalla
aurinko painui puiden latvojen taakse, pilkisteli niiden välistä vähän aikaa
piiloutuen lopulta kokonaan. Alkoi hämärtää. Taivaanrantaan jäi kaunis vaaleanpunertava sävy kuin lupauksena siitä, että valoa riittää huomennakin.
- Jaana
Kommentit
Lähetä kommentti