LAPIN MATKALTA MÖKKISAAREEN

 

Lapin jylhät maisemat vaihtuivat Pohjanmaan tasaiseen lakeuteen, kun juhannukseksi matkasimme kotiin ja mökkisaareen viettämään keskikesän juhlaa. Täytynee vielä hetkeksi palata vaellukseen, jonka viimeisenä Lapin lomaviikon päivänä, enteilevää sadetta uhmaten teimme Varkaankurun reitillä. Emme kastuneet, eikä mukaan varattuja sadeviittoja tarvittu lainkaan. Reitti oli vain neljän kilometrin mittainen, mutta vehreydessään kaunis ja erilainen kuin aiemmin kulkemamme. Se laskeutui ensin reilusti kurun pohjalle ja alkoi sitten nousta ylemmäksi, porrasmaisesti rakennettuja pitkospuita pitkin. Jokaisen parin kolmen metrin pätkän jälkeen, seuraava lankku oli aina reilun askelman verran edellistä korkeammalla. Pitkoispuita pitkin kulku oli vaivatonta ja nousu tapahtui kuin huomaamatta. Ainakin verrattuna kapuamiseen tunturissa kohti Ylläksen huippua.



Varkaankuru oli rehevää ja vihreys ympärillä silmiinpistävän kirkasta. Purossa solisi kirkas vesi koko matkan ajan ja ylös päästyämme näimme veden syöksyvän rinteestä voimalla alas kuruun, valkoisena ryöppynä vaahdoten. 

Illalla tuuli tyyntyi ja pääsimme soutelemaan Luosujärvelle. Aurinko paistoi kirkkaasti Lapin yöttömässä yössä ja ajantaju hämärtyi niin, ettei ymmärtänyt kellon mittaavan jo alkavan yön tunteja. Järveltä näimme, miten rannalla, pienen metsikön reunassa, kulki muutama poro. Maisema järven ympärillä oli kuin taulusta. Pala pohjoisen Suomen kesää parhaillaan. Hieman haikein mielin siinä soudellessa ajatteli seuraavan päivän kotimatkaa. Lapin loma oli onnistunut ja tarjosi hienoja kokemuksia kauniissa luonnossa. Se antoi muistojen nauhaan uusia helmiä, joista olen kiitollinen.

Kotiin on aina kuitenkin hyvä tulla. Niin nytkin. Juhannus vietettiin mökillä saaressa. Taas kerran voi vain ihmetellä, miten hurjan nopeasti aika kuluu. Kesästä täytyy nauttia nyt, kun se pitkän odotuksen jälkeen vihdoinkin on täällä. Juuri nyt aurinko paistaa korkealla heleänsinisellä taivaalla. Pikkulinnut sirkuttavat puiden latvoissa ja lokit pitävät kirkunaansa. Niiden lentoon levitettyjen siipien alla meri kimaltaa kultaa ja hopeaa. Sen seitsemän sortin kukat kukkivat luonnossa. Kesä tarjoaa parhaita antejaan. 

Nautinnollisia kesäpäiviä itse kullekin. 


- Jaana




 





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ROOSIN LEIPOMO - PALA HIMANGAN PAIKALLISHISTORIAA

MUISTOISSA SAHANMÄKI

TAMMIKUU ON TAPUTELTU