PÄÄSIÄISEN PARAS PÄIVÄ

Se tunne, kun talven jälkeen ensimmäisen kerran pääsee saareen, on joka kevät yhtä kihelmöivä. Varsinkin sellaisen talven jälkeen, jolloin jäätilanne ei ole suonut mahdollisuutta käydä toteamassa, että kaikki on kunnossa ja saari mökkeineen odottaa kanssamme tulevaa kevättä ja kesää.

Pääsiäislauantaina aurinko paistoi ja merenpinta välkkyi sen loisteessa. Jos ympäröivässä luonnossa olisi näkynyt vihreyttä, olisi melkein saattanut kuvitella olevan kesä. Puuttuvan vihreyden lisäksi myös julmetun paksu ja liikkumista haittaava vaatetus muistuttu laiturilla lähtötunnelmissa siitä, että kesää vielä odotellaan. Toivottavasti lämpöäkin saadaan lisää. Kun matkaan päästiin, oli kuitenkin uskomattoman ihanaa istua veneen kyydissä. Aallokkoa oli juuri sen verran, että mukavasti keinutteli. Tuntui, että edellisestä venematkasta on mahdottoman pitkä aika.

Someroon rantauduttamme ja mökille saapuessamme tunne vaihtui jollain hassulla tavalla toiseen ääripäähän - taas ollaan täällä. Pikainen katselmus mökissä ja sen ympäristössä osoitti, että kaikki oli kunnossa. Myrskytuulet eivät olleet talven aikana tehneet tuhojaan. Mikä tärkeintä, laituri oli pysynyt ehjänä ja paikallaan. Kaikki oli, kuten ennenkin. Tuttuuden tunne joka puolella. Siitäpä sitten sytyttämään grillipaikalle nuotio ja mökkiin takkatulet. 

Kevään ensimmäinen käynti saaressa toteutui retkimeiningillä. Eväskoriin oli varattu ruokaa ja juomaa, jolla saatiin mahat täytettyä muutaman tunnin oleilun ajaksi. Nuotion ääressä oli mukava istuskella nauttimassa eväistä ja maisemista, joita talven aikana on kaivannut useaan otteeseen. 

Kuljin rannalla, mäellä ja metsäpoluilla. Hiljaista ja rauhallista. Laiturit vielä tyhjinä veneistä. Koukeroiset puut, joiden oksilla eivät silmut vielä ole avautuneet. Lokkien huudot ja pikkulintujen liverrys. Metsässä korkeat kuuset ja vihreän sammaleen peittämä maa. Kivikkoinen ranta ja meren tuoksu. Muistui mieleeni, miten viime lokakuussa kiertelin saarella samaan tapaan. Silloin haikein mielin. Nyt tunnelma oli aivan toinen, sillä kevät ja kesä ovat vasta edessä. Miten ihanaa! 

Rannalla kulkiessani silmiin sattui kivi, joka oli aivan sydämen muotoinen. Ajattelin, että siinäpä kivisydämelle sopiva paikka, Someron rannalla. Niin ihana ja rakas paikka Somero on, että kyllä se sydämen ansaitseekin. 

Muistan pääsiäisen aikaan olleeni Somerossa vain kerran aikaisemmin. Silloin menimme potkukelkoilla Mansikannokalta aurattua jäätietä pitkin. Eivät ole vuodet veljeksiä. Nyt veneily- ja mökkikausi alkoi varsin aikaisin. Tänä aamuna olimme kuitenkin hyvillämme, että luotimme säätietoihin, emmekä jääneet vielä yökuntiin mökille. Sää oli yön aikana muuttunut oikein koiranilmaksi ja maa oli lumesta valkoinen.

Pääsiäislauantai oli silti ehdottomasti koko pääsiäisen paras päivä juuri siksi, että saimme viettää sen Somerossa. Paluumatkalla näimme kokkojen palavan rannoilla. Ilta-auringon viimeiset säteet kurkistelivat Someron takaa ja taivas kylpi upeissa väreissä.

- Jaana