KEVÄTTÄ ILMASSA


Astupa ovesta ulos ja kuulet sen heti pihalle päästyäsi. Samat sävelet soivat metsäpoluilla ja pellonpientareilla. Joka puolella kuuluu lintujen sirkutus, liverrys ja viserrys. Nuo äänet ovat kuin musiikkia korville. Sananmukaisesti ilmassa on kevättä, sillä lintujen kevätkonsertti on vahva merkki luonnon heräämisestä. 

En ole hyvä lintujen tunnistamisessa. Aivan tavallisimmat tunnistan – luultavasti. Tykkään kuitenkin seurata niiden puuhia talvella lintulaudalla ja siksipä ruokin lintuja ahkerasti. Mökillä on mukava istua laiturin nokassa tarkkailemassa poikueiden uiskentelua ja samalla nauttia kauniista kesäilloista saaressa. Mielestäni ei ole väliksi, vaikka lintulajeja ei tunnistaisikaan. Tärkeintä lienee, että voi viettää mukavia hetkiä niiden elämää seuraillen. Jos intoa ja mielenkiintoa riittää, voi asiaan tietenkin perehtyä tarkemmin. Tietoa on kyllä tarjolla. 




Nyt vierailijat lintulaudalla ovat selvästi vähentyneet. Kevään tullen ne löytävät ruokansa luonnosta ja hyvä niin. Toivottavasti tämän kevään vihoviimeiset lumi- ja räntäsateet on todellakin nähty ja kulku kohti kevättä jatkuu vääjäämättä, ilman kovin mullistavia säämuutoksia. Kevät on niin ihanaa aikaa! Aivan parasta. Tätä ihanuutta ei vie pois koronaviruskaan, vaikka onkin muuten onnistunut mullistamaan koko maailmanmenon.

Parina iltana on ollut jo aivan todellinen kevätillan tuntu. Lintujen laulun lisäksi olen luonnossa kulkiessani päässyt ihailemaan upeita iltaruskoja ja auringonlaskuja, joihin en vain koskaan kyllästy. Kevät saa ihmeitä aikaan. Valon myötä se tuo lisää energiaa, mikä onkin tarpeen, sillä monet hommat sekä kotona että mökillä odottavat tekijäänsä. 



Nautitaan keväisestä luonnosta ja puuhastellaan kukin sitä, mistä saa itselle hyvää oloa ja hyvää mieltä. Kevät on täällä. Pian jo vihertää.

                                          - Jaana



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ROOSIN LEIPOMO - PALA HIMANGAN PAIKALLISHISTORIAA

Kuva
Monet himankalaiset muistavat ison, kaksikerroksisen rakennuksen, joka sijaitsi likimain nykyistä paloasemaa vastapäätä, entisen Säästöpankin vieressä. Aika lailla keskellä kylää. Rakennuksessa sijaitsi Roosin leipomo, jonka yhteydessä toimi aikoinaan myös ruokatavarakauppa.  K oulumatkani kulki vuosien ajan tuon rakennuksen ohi. Kävellessäni aamuisin bussipysäkille, oli Roosin leipomossa tehty töitä jo tuntitolkulla. Sen merkkinä herkulliset tuoksut tulvivat ohikulkijoiden nenään. Leipä- ja pullataikinat oli valmistettu yön tunteina ja aamuyön aikana ne oli paistettu rapeakuorisiksi ruislimpuiksi, ohrarieskoiksi ja muhkeiksi sekaleiviksi, jotka himankalaiset yleisesti tunsivat nimellä ”keskiruusi”. Myös pullapitkot, bostonkakut ja monet muut makeat herkut oli jo aamuvarhaisella valmistuneet ja pakattuina kuljetettu kauppoihin. Roosin leipomo oli aikanaan Himangan kyläkuvassa hyvin merkittävä. Olipa häät, syntymäpäivät, ristiäiset tai hautajaiset, oman kylän leipomoa tarvittiin...
Lue lisää

MUISTOISSA SAHANMÄKI

Kuva
Facebook saattaa tuoda eteen kiinnostavia tuttavuuksia. Anoppini nuoruudenystävä Heli bongasi minut siellä kolmisen vuotta sitten, ilmeisesti sukunimeni perusteella ja laittoi kaveripyynnön. Avoimena ja puheliaana ihmisenä hän otti myöhemmin yhteyttä puhelimitsekin ja juttelimme kuin vanhat tutut. Heli on asunut jo vuosikymmeniä Ruotsissa, mutta kirjoitellut facebookiin päivityksiä  lapsuudestaan Himangalla ja Sahanmäellä. Niitä seuratessani, minulle syntyi ajatus kirjoittaa Sahanmäen elämänmenosta entisaikaan. Heli lupautui ystävällisesti jakamaan omia muistojaan, kun sitä häneltä pyysin. Viestejä tipahteli ja juttelimmekin puhelimessa. Helin sanojen mukaan Sahanmäki on tosi rikas ja kun penkomaan alkaa, löytyy vaikka mitä. Sen hän myös osoitti todeksi. Paljon on Sahanmäki elämää nähnyt ja paljon se kätkee historiaa, johon pääsin Helin muistojen myötä kurkistamaan. Ennen Himangalle tuloaan Heli oli ollut sotalapsena Ruotsissa. Sodan loputtua Heli tuotiin takaisin Suomeen ja hän pä...
Lue lisää

TAMMIKUU ON TAPUTELTU

Kuva
Pitkä ja pimeä tammikuu on takana ja se tuntuu mukavalta. Korkeat luminietokset ja pakkaset eivät hätistelleet, mutta märkä ja loskainen keli oli omiaan lisäämään ikuisuudelta tuntuvan pimeyden mahtia. Sää sahasi plussan ja pikkupakkasen välillä niin, että enimmäkseen on ollut tosi liukasta, mikä on tehnyt ulkona liikkumisesta hyvinkin haastavaa. Tammikuulta muistiin jäi yksi ihana, aurinkoinen päivä, joka onneksi sattui sunnuntaille. jolloin siitä pääsi nauttimaan valoisaan aikaan. Silloin oli pitkästä aikaa tunne, että oli nautinto ulkoilla, eikä oikein malttaisi sisälle palatakaan. Aurinko paistoi matalalta, mutta se paistoi! Ei tuullut ja vasta satanut lumi kimalteli puhtaanvalkoisena. Pikkupakkanen toi oikean talven tuntua. Luonto oli kaunis ja ihmiset liikkeellä sen kauneutta ihaillen.     Tammikuuhun mahtui myös aivan uusi kokemus, kun pääsin osallistumaan viikonlopun mittaiseen kirjoittamisen retriittiin Pyhtäällä. Pieni ryhmä kirjoittamiseen tavalla tai toisell...
Lue lisää