METSÄ JA MERENRANTA


Siinäpä ne, jo otsikossa mainittu. Kaksi itselleni tärkeää paikkaa, missä kulkiessa hyvänolon tunne aina kasvaa ja mieli rauhoittuu. Samalla saa olla raittiissa ulkoilmassa ja liikkua siihen tahtiin, mikä milloinkin mukavalta tuntuu. Joskus on kiva kävellä reipasta vauhtia, joskus taas hitaammin keskittyen enemmän ympärillä olevaan. Luonnossa riittää katsottavaa, kuunneltavaa, haisteltavaa ja marja-aikaan maisteltavaakin. 

                                                           


         


Metsässä kulkemisen on tutkitusti todettu olevan ihmiselle hyväksi. Syke ja verenpaine laskevat. Lihasjännitys vähenee ja stressi helpottaa. Sanalla sanoen metsä on rauhoittava. Suomalaiset ovat aina olleet metsäkansaa, mutta tänä keväänä koronaviruksen jyllätessä, ihmiset ehkä entistä enemmän löytävät tiensä metsiin ja huomaavat sen monet positiiviset vaikutukset omaan olotilaansa. Vanha sanonta toteaa, ettei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin. Jospa tämä poikkeuksellinen, sosiaaliset suhteet minimoinut aika saa perheet aiempaa enemmän luonnossa kulkemisen ja retkeilyn pariin. Metsä tarjoaa viihtyisät puitteet sekä aikuisille että lapsille, eikä tästä mukavasta yhdessäolon muodosta ehkä haluta luopua sittenkään, kun koronan aiheuttamasta poikkeustilasta on selvitty. Onneksemme meillä on Suomessa metsiä, joiden ilman puhtaudesta todistavat puiden oksilla roikkuvat naavatukot. 

Metsä on ihana, mutta itselleni vielä mieluisampi on merenranta. Viimeksi eilen kuljin rantahiekalla ja nautin aaltojen kohinasta. Samalla reissulla kävin myös kuljeskelemassa Ohtakarissa, jo toisen kerran tälle vuodelle. Nyt uskaltauduin kiipeämään näkötorniinkin, aivan ylös asti. Tutisevin polvin, mutta kuitenkin. Sain kuvattua Ohtakaria myös ylhäältä käsin. 


Viikonloppuun on sisältynyt paljon ulkoilua. Tänään pitkän metsälenkin jälkeen valoisuus ja auringonpaiste houkuttelivat ulos toistamiseen vielä iltasella. Kävin peltojen laitamilla katsomassa, josko joutsenia näkyisi. Näkyihän niitä, mutta vain muutama. Palaavat ne kuitenkin, varmana kevään merkkinä. Ehkäpä kesällä saan taas saaren rannasta seurata joutsenperheen touhuja, kuten viime vuonnakin. 
                                         - Jaana 




Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ROOSIN LEIPOMO - PALA HIMANGAN PAIKALLISHISTORIAA

Kuva
Monet himankalaiset muistavat ison, kaksikerroksisen rakennuksen, joka sijaitsi likimain nykyistä paloasemaa vastapäätä, entisen Säästöpankin vieressä. Aika lailla keskellä kylää. Rakennuksessa sijaitsi Roosin leipomo, jonka yhteydessä toimi aikoinaan myös ruokatavarakauppa.  K oulumatkani kulki vuosien ajan tuon rakennuksen ohi. Kävellessäni aamuisin bussipysäkille, oli Roosin leipomossa tehty töitä jo tuntitolkulla. Sen merkkinä herkulliset tuoksut tulvivat ohikulkijoiden nenään. Leipä- ja pullataikinat oli valmistettu yön tunteina ja aamuyön aikana ne oli paistettu rapeakuorisiksi ruislimpuiksi, ohrarieskoiksi ja muhkeiksi sekaleiviksi, jotka himankalaiset yleisesti tunsivat nimellä ”keskiruusi”. Myös pullapitkot, bostonkakut ja monet muut makeat herkut oli jo aamuvarhaisella valmistuneet ja pakattuina kuljetettu kauppoihin. Roosin leipomo oli aikanaan Himangan kyläkuvassa hyvin merkittävä. Olipa häät, syntymäpäivät, ristiäiset tai hautajaiset, oman kylän leipomoa tarvittiin...
Lue lisää

MUISTOISSA SAHANMÄKI

Kuva
Facebook saattaa tuoda eteen kiinnostavia tuttavuuksia. Anoppini nuoruudenystävä Heli bongasi minut siellä kolmisen vuotta sitten, ilmeisesti sukunimeni perusteella ja laittoi kaveripyynnön. Avoimena ja puheliaana ihmisenä hän otti myöhemmin yhteyttä puhelimitsekin ja juttelimme kuin vanhat tutut. Heli on asunut jo vuosikymmeniä Ruotsissa, mutta kirjoitellut facebookiin päivityksiä  lapsuudestaan Himangalla ja Sahanmäellä. Niitä seuratessani, minulle syntyi ajatus kirjoittaa Sahanmäen elämänmenosta entisaikaan. Heli lupautui ystävällisesti jakamaan omia muistojaan, kun sitä häneltä pyysin. Viestejä tipahteli ja juttelimmekin puhelimessa. Helin sanojen mukaan Sahanmäki on tosi rikas ja kun penkomaan alkaa, löytyy vaikka mitä. Sen hän myös osoitti todeksi. Paljon on Sahanmäki elämää nähnyt ja paljon se kätkee historiaa, johon pääsin Helin muistojen myötä kurkistamaan. Ennen Himangalle tuloaan Heli oli ollut sotalapsena Ruotsissa. Sodan loputtua Heli tuotiin takaisin Suomeen ja hän pä...
Lue lisää

TAMMIKUU ON TAPUTELTU

Kuva
Pitkä ja pimeä tammikuu on takana ja se tuntuu mukavalta. Korkeat luminietokset ja pakkaset eivät hätistelleet, mutta märkä ja loskainen keli oli omiaan lisäämään ikuisuudelta tuntuvan pimeyden mahtia. Sää sahasi plussan ja pikkupakkasen välillä niin, että enimmäkseen on ollut tosi liukasta, mikä on tehnyt ulkona liikkumisesta hyvinkin haastavaa. Tammikuulta muistiin jäi yksi ihana, aurinkoinen päivä, joka onneksi sattui sunnuntaille. jolloin siitä pääsi nauttimaan valoisaan aikaan. Silloin oli pitkästä aikaa tunne, että oli nautinto ulkoilla, eikä oikein malttaisi sisälle palatakaan. Aurinko paistoi matalalta, mutta se paistoi! Ei tuullut ja vasta satanut lumi kimalteli puhtaanvalkoisena. Pikkupakkanen toi oikean talven tuntua. Luonto oli kaunis ja ihmiset liikkeellä sen kauneutta ihaillen.     Tammikuuhun mahtui myös aivan uusi kokemus, kun pääsin osallistumaan viikonlopun mittaiseen kirjoittamisen retriittiin Pyhtäällä. Pieni ryhmä kirjoittamiseen tavalla tai toisell...
Lue lisää