MUUTOKSIA

Voi vain ihmetellä, kuinka nopeasti kelit muuttuvat. Aamulla oli lumi maassa ja lisää satoi melkein vaakatasossa kovan tuulen mukana. Pari päivää sitten oli vielä niin keväistä, mutta eipä se vielä tullutkaan. Hyvä silti, että kävi muistuttamassa itsestään ja antoi ihania aurinkoisia päiviä. Loistavia ulkoilusäitä, joiden aikana ei oikein edes muistanut, että eletään vasta maaliskuun loppua.

Tänään etätyöpäivän jälkeen tuntui, ettei työasioista pääse irti. Työpäivä tuntui aina vain jatkuvan ja oli vaikeuksia saada katkeamaan ajatus, että teen vielä tämän ja tuon jutun. Ovat sitten pois huomiselta. Lopulta kuitenkin vilkaisu kelloon sai ymmärtämään, että kyllä päivä on nyt kovastikin täysi ja jatkoa seuraa, kunhan on yön yli nukuttu. Asiat eivät kuitenkaan jättäneet rauhaan, vaan pyörivät päässä ja oli vaikea rauhoittua. Siispä ei muuta keinoa kuin ulos ja liikkeelle. Luontoon, tutuille poluille ja rannoille. 

Kuin tilauksesta aurinko paistoi lähtiessäni, vaikka se oli koko päivän pysytellyt poissa näkyvistä tuulen ja lumituiskun tieltä. Ihastelin valoa, joka jakoi taivaan kuin kahteen osaan – tummiin pilviin ja auringonvaloon. Tuuli oli voimakas, varsinkin merenrannassa. Rantaheinät ja puiden latvat taipuivat sen puhaltaessa. Maata peitti muutaman sentin lumikerros. Silti myös keväistä titityy- laulua kuului metsiköstä. 

Tunnin ja vartin kestäneen lenkkini aikana taivaalta tuli lunta, räntää, vettä ja rakeita. Tuuli oli kovaa ja välillä tyyntyi lähes kokonaan. Taivas oli vuoroin synkkä ja aurinkoinen. Aivan hämmästyttävää, miten monenlaista säätä niin lyhyessä ajassa. Rakeet iskivät ropinalla kevyttopan pintaan ja räntä vihmoi kasvoihin. Kastuinkin aivan kiitettävästi.

Kotiin tullessani vesi tippui räystäistä ja pisarat kimalsivat kuin timantit koivujen oksilla auringossa. Ei tuullut juuri lainkaan ja taivas oli kirkkaansininen valkoisine pumpulipilvineen. Illan kaunis hetki, joka muuttui lähes silmänräpäyksessä, kun tuuli yltyi taas ja taivas tummeni.

Nopeita muutoksia niin säässä kuin ihmisten elämässä viime viikkoina. Koronavirustilanne on muuttanut elämän etäelämäksi, joka monessa taloudessa sekoittaa pakan ja pistää tutut arkikuviot ja kokonaan uusiksi. Ihmisten voimavarat ovat koetuksella monella tavalla. Huolta huomisesta kannetaan ja ikävää podetaan tapaamis- ja liikkumisrajoitusten vuoksi.

Merkillisiä aikoja eletään. Eipä auta muu kuin luottavaisin mielin hissutella eteenpäin päivä ja viikko kerrallaan. Lohtua tuonee, että joskus tämäkin loppuu ja paistaa se aurinko vielä risukasaankin. Voimia tulevaan!

               

                                                    - Jaana