MAALISKUISET KALAJOEN HIEKAT

14.3.20

Maaliskuun ihana aurinko houkutteli liikkeelle ja päähäni pälkähti, että lähden kameran kera kuljeskelemaan merenrantaan Kalajoen Hiekkasärkille. Pienenä tarkennuksena, että tämä tapahtui viikko sitten, ei tänä viikonloppuna, kylmän pohjoistuulen kovasti puhaltaessa.

Hiekkasärkillä rantaa riittää ja koska se on hyvin loivasti syvenevää, oli matala vesi jäätynyt ja rannalla, hiekan ja veden rajalla, kulkeminen oli tosiaan sananmukaisesti mahdollista. Sula meri oli aivan vieressä ja laineet loiskivat. Meren äänestä tuli hetkellisesti aivan kesäfiilis, mutta sen verran myös jäät kolisivat, että palautuminen kevättalven tunnelmiin tapahtui kitkattomasti. Ihmiset alkavat nähtävästi heräillä talvihorroksestaan, sillä väkeä oli paljon liikkeellä. Hienon sään lisäksi asiaan vaikutti varmaankin myös meneillään olleet koulujen talvilomat.

Rannalta katsoen hiekan muodostamat kumpareet nousivat tasaisesti ylöspäin ja puskivat esille ruskeina kasoina ohuen lumiharson alta. Paksut rantaheinät törröttivät puskina siellä täällä. Aurinko paistoi ja muodosti säteillään pilvien kanssa taivaalle kuvioita, jotka olivat kuin valkoisella maalattuja, paksuja siveltimenvetoja kirkkaansinistä taivasta vasten. Auringon kanssa samaan aikaan toisessa suunnassa taivaalla köllötteli kuu.

Upea ranta ja nautin kulkemisesta siellä. En kuitenkaan saavuttanut samaa rauhoittumisen tunnetta kuin liikkuessani rannoilla, jotka eivät ole täyteen rakennettuja, joilta ei löydy viiden tähden palvelukonseptia ja huvituksia kaikenikäisille.

Edessä aukeavaa merta ihaillessa tuli ikävä mökille. Odotan kesää tosi paljon ja kaipaan kivikkoiseen saareen nauttimaan mökkielämästä, joka jonkun toisen mielestä on tosi vaivalloista ja hankalaa. Kesää odottaa varmasti myös Hiekkasärkkien rannat ja sinne saapuvat lomalaiset. Itse kukin odottaa lämpöä ja aurinkoa ja suunnittelee tulevan kesän viettoa. Jokainen tyylillään ja suotakoon se kaikille.