KEVÄTTÄ KOHTI KORONAN VARJOSSA

Kevät tekee tuloaan. Loppuviikosta olleen kevätpäiväntasauksen myötä päivän pidentyminen pohjoisella pallonpuoliskolla sai vauhtia entisestään. Saamme siis lisää kaivattua valoa ja mikäs sen mukavampaa. Viikonloppua on saatu viettää varsin aurinkoisessa säässä ja myös tulevalle viikolle on luvassa aurinkoisia päiviä.

Tänä keväänä ykköspuheenaiheena on kuitenkin koronavirus, joka näyttää leviävän huimaa vauhtia ja pitävän maailmaa tiukasti otteessaan välittämättä aiheuttamastaan hämmennyksestä, pelosta ja paniikistakin. Koronan vaikutukset näkyvät yhteiskunnan toiminnassa monella tavalla ja seurannaisvaikutukset ihmisten elämässä niin, että huoli tilanteesta on varmasti aiheellinen.

Media suoltaa tietoa koronatilanteesta siihen tahtiin, ettei uutisoinnilta voi kukaan välttyä. Ihmiset pohtivat tilanteen vakavuutta saamansa tiedon perusteella. Ajatukset ovat monenlaiset. Mietitään, onko kaikki informointi totta ja tilanne todellakin näin vakava. Toisaalta herää ajatuksia, pimitetäänkö tietoa, ettei syntyisi paniikkia, joka saa hamstraamaan kauppojen hyllyt tyhjiksi – varsinkin vessapaperista, mikä sinänsä on uskomatonta. Omaa terveydentilaa tarkkaillaan ehkä tavallista enemmän, josko olisi kurkkukipua tai päänsärkyä.

Totuus on kuitenkin, että Suomessa on otettu käyttöön valmiuslaki, jonka nojalla kansalaisten oikeuksia voidaan rajoittaa. Koulut on suljettu ja siirrytty etäopetukseen. Tilaisuuksia, joissa ihmiset kokoontuvat suurin porukoin, on peruttu ja erilaisia palveluja tuottavia toimipaikkoja on suljettu toistaiseksi. Monilla työpaikoilla leijuu lomautusuhka ja maan talous on suistumassa kovaa kyytiä alas. Eivätkä koronatilanteesta johtuvat taloudelliset vaikutukset koske yksinomaan Suomea, vaan ne yltävät laajemmalle, koko maailmantalouteen.

Hämmästyttävää on, että ihmiset kokevat tässä tilanteessa kotona pysymisen niin hankalaksi. Somessa on kiertänyt teksti: ”Isovanhempiasi käskettiin lähtemään sotaan. Sinua käsketään pysymään kotona sohvalla. Kyllä sinä siitä selviät”. Siinäpä yksi näkökulma tähän asiaan. Ainakin toistaiseksi meillä on lupa myös ulkona liikkumiseen, joten sohvan nurkkaan ei ole pakko linnoittautua. Valtiovallan taholta on jo väläytelty myös ulkonaliikkumiskiellon käyttöön ottamista, elleivät ihmiset tottele annettuja rajoituksia. Yhteydenpitoon on tänä päivänä paljon muitakin mahdollisuuksia kuin tapaaminen kasvokkain.

Ymmärrän hyvin niitä, joiden läheinen on laitoshoidossa ja vierailut ovat kiellettyjä. Raskastahan se on. Kaikilla ei ole laitteita ja osaamista skypettämiseen. Kaikki eivät kykene puhumaan puhelimessa. Kaikki eivät muista ja elävät omassa maailmassaan niin, ettei puhelinsoitto merkitse heille mitään. Sen sijaan he tietävät, jos joku on vierellä ja pitää kädestä kiinni. Vaikka koronatilanteen aiheuttamat rajoitukset ymmärtää hyvin, on suuri myötätunto niiden omaisten puolella, jotka nyt joutuvat pakosta olemaan erossa laitoksissa asuvista läheisistään.

Vaikeinta tilanteessa lienee epätietoisuus. Kukaan ei osaa sanoa, kauanko tämä kestää, mitä voi vielä tapahtua ja millaisia toimia tilanne jatkuessaan tulee vaatimaan. On kuitenkin ymmärrettävä, että annetuilla ohjeilla ja rajoituksilla pyritään kaikkien parhaaseen. Tavoitteena on pitää koronaviruksen leviäminen ja sairastumiset aisoissa niin, että epidemia saadaan mahdollisimman pian päättymään. Senpä vuoksi toivoisi, että kaikki noudattaisivat annettuja ohjeita ja suhtautuisivat rajoituksiin asiallisesti. Mitä paremmin jokainen omalta osaltaan näissä talkoissa kantaa kortensa kekoon sitä nopeammin tämä huolestuttava tilanne selviää.

Koronatilanne on herättänyt myös keskustelua siitä, oliko tämä luontoäidin keino pysäyttää ihmiskuntaa, joka toiminnallaan koettelee maapallon kestävyyden rajoja. Jaa-a, kun asiaa mielessään tuumailee, siinä kyllä on ajatusta. Ehkäpä ihmisten on viimeistään nyt aika havahtua ja pysähtyä tosissaan pohtimaan, mikä elämässä oikeasti on tärkeää ja merkityksellistä. Jospa ei tarvitsekaan suorittaa niin paljon ja olla jatkuvasti tehokas. Ehkä tavallinen elämä kaikkine kommervenkkeineen nouseekin nyt arvoon arvaamattomaan.

Nykyinen tilanne vaatii luopumista joistakin, itse kullekin tärkeistä asioista, mutta vain toistaiseksi. Meillä on kuitenkin koti, jossa olla. On lämpöä, puhdasta vettä ja ruokaa. Monilta ihmisiltä ne puuttuvat. Meillä on myös monenlaista viihdykettä ajan kuluksi. Lisäksi meillä on hyvä terveydenhuoltojärjestelmä, jota ei tässä haastavassa tilanteessa kannata kuormittaa yhtään lisää sen vuoksi, että kotona oleminen on tylsää. Pienen tylsyyden sietäminen on halpa hinta siitä, että terveydenhuollon resurssit riittävät sairastuneiden hoitamiseen niin, että kaikki hoitoa tarvitsevat sitä saavat nyt ja jatkossakin. Lintukodossamme on koronan myötä jotain särkynyt. Elämme ennenkokemattomassa tilanteessa ja hämmästelemme, ettei tällaista olisi koskaan uskonut tapahtuvan – ei Suomessa. Niin vain tapahtui.

Luonto ei koronaviruksesta hätkähdä, vaan alkaa hiljalleen heräämään kevääseen. Nautitaan siitä. Ulkoillaan ja seurataan kevään saapumista. Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme. Terveyttä kaikille! 

- Jaana