Elämänmerellä

Voi vain ihmetellä, kuinka nopeasti kelit muuttuvat. Aamulla oli lumi maassa ja lisää satoi melkein vaakatasossa kovan tuulen mukana. Pari päivää sitten oli vielä niin keväistä, mutta eipä se vielä tullutkaan. Hyvä silti, että kävi muistuttamassa itsestään ja antoi ihania aurinkoisia päiviä. Loistavia ulkoilusäitä, joiden aikana ei oikein edes muistanut, että eletään vasta maaliskuun loppua. Tänään etätyöpäivän jälkeen tuntui, ettei työasioista pääse irti. Työpäivä tuntui aina vain jatkuvan ja oli vaikeuksia saada katkeamaan ajatus, että teen vielä tämän ja tuon jutun. Ovat sitten pois huomiselta. Lopulta kuitenkin vilkaisu kelloon sai ymmärtämään, että kyllä päivä on nyt kovastikin täysi ja jatkoa seuraa, kunhan on yön yli nukuttu. Asiat eivät kuitenkaan jättäneet rauhaan, vaan pyörivät päässä ja oli vaikea rauhoittua. Siispä ei muuta keinoa kuin ulos ja liikkeelle. Luontoon, tutuille poluille ja rannoille.  Kuin tilauksesta aurinko paistoi lähtiessäni, vaikka se oli ...

Kevät tekee tuloaan. Loppuviikosta olleen kevätpäiväntasauksen myötä päivän pidentyminen pohjoisella pallonpuoliskolla sai vauhtia entisestään. Saamme siis lisää kaivattua valoa ja mikäs sen mukavampaa. Viikonloppua on saatu viettää varsin aurinkoisessa säässä ja myös tulevalle viikolle on luvassa aurinkoisia päiviä. Tänä keväänä ykköspuheenaiheena on kuitenkin koronavirus, joka näyttää leviävän huimaa vauhtia ja pitävän maailmaa tiukasti otteessaan välittämättä aiheuttamastaan hämmennyksestä, pelosta ja paniikistakin. Koronan vaikutukset näkyvät yhteiskunnan toiminnassa monella tavalla ja seurannaisvaikutukset ihmisten elämässä niin, että huoli tilanteesta on varmasti aiheellinen. Media suoltaa tietoa koronatilanteesta siihen tahtiin, ettei uutisoinnilta voi kukaan välttyä. Ihmiset pohtivat tilanteen vakavuutta saamansa tiedon perusteella. Ajatukset ovat monenlaiset. Mietitään, onko kaikki informointi totta ja tilanne todellakin näin vakava. Toisaalta herää aja...

Maaliskuun ihana aurinko houkutteli liikkeelle ja päähäni pälkähti, että lähden kameran kera kuljeskelemaan merenrantaan Kalajoen Hiekkasärkille. Pienenä tarkennuksena, että tämä tapahtui viikko sitten, ei tänä viikonloppuna, kylmän pohjoistuulen kovasti puhaltaessa.  Hiekkasärkillä rantaa riittää ja koska se on hyvin loivasti syvenevää, oli matala vesi jäätynyt ja rannalla, hiekan ja veden rajalla, kulkeminen oli tosiaan sananmukaisesti mahdollista. Sula meri oli aivan vieressä ja laineet loiskivat. Meren äänestä tuli hetkellisesti aivan kesäfiilis, mutta sen verran myös jäät kolisivat, että palautuminen kevättalven tunnelmiin tapahtui kitkattomasti. Ihmiset alkavat nähtävästi heräillä talvihorroksestaan, sillä väkeä oli paljon liikkeellä. Hienon sään lisäksi asiaan vaikutti varmaankin myös meneillään olleet koulujen talvilomat. Rannalta katsoen hiekan muodostamat kumpareet nousivat tasaisesti ylöspäin ja puskivat esille ruskeina kasoina ohuen lumiharson alta. P...

Tässä eräänä päivänä, ruuanlaiton ja leipomisen ohessa nappasin radion auki. Siellä oli menossa ohjelma, jossa keski-iän jo reilusti ylittäneet naiset pohtivat syvällisiä asioita. Aiheina olivat elämän tarkoitus ja rajallisuus, omat valinnat, onnistumiset ja epäonnistumiset sekä se, mikä elämässä loppujen lopuksi on tärkeää.  Sattumoisin olen viime aikoina lukenut kirjaa, jossa avataan onnellisuuden käsitettä. Lisäksi elämänkulkua käsitteleviä lehtiartikkeleita on sattunut silmiin. Tällaiset aiheet näyttävät nyt nousevan esille sekä omissa ajatuksissa että mediassa, missä monelta suunnalta rummutetaan ohjeita onnelliseen elämään. Rohkaistaan tekemään asioita, jotka tuovat itse kullekin hyvää oloa ja sitä kautta enemmän onnen tunteita. Ohjataan pois liiasta suorittamisesta. Muistutetaan riittävän levon tarpeellisuudesta ja terveellisen ravinnon sekä liikunnan merkityksestä. Välillä täytyy oikein ihmetellä, pitääkö meitä ihmispoloja neuvoa joka asiassa? Emmekö itse kykene tie...