Elämänmerellä

Hurjan nopeasti tuntuu aika kuluvan. Jälleen kuljetaan kohti vuodenvaihdetta ja sitä ennen tietenkin joulua . Syksyä ovat siivittäneet työ, tuuliset säät ja myös ulkomaanmatka. Oli nautinnollista kokea aurinkoa ja lämpöä, jotka kumpikin tuntuvat varsin kaukaisilta kokemuksilta marraskuisessa kotimaassa. Atlantti kimalteli auringonsäteiden leikkiessä sen aalloilla ja meren kohina oli musiikkia korville. Ei tietoakaan pimeydestä ja räntäsateista. Niin koti-ihminen kuin olenkin, matkustaminen on mielestäni kuitenkin mukavaa niin koti- kuin ulkomaillakin. Kiinnostavia ja kauniita paikkoja riittää, vaikka kuinka paljon ja aina reissuilta jää mukaan elämyksiä, kokemuksia ja muistoja rikastuttamaan elämää. Monenlaisia niitäkin. Kun koneellinen suomalaisia odotti lähtöportilla siirtymistä koneeseen, muutamat heistä jakoivat auliisti ja isoon ääneen aiempia matkakokemuksiaan välittämättä siitä, oliko kanssamatkustajilla kiinnostusta niitä kuulla. Kokemuksellista tietoa tuli eri hotellien ruok...

Otsikon mukaan voidaan tässä vaiheessa vuotta Maaritin laulun sanoin muistella jäätelökesää ja todeta iltojen pimenevän jouluun. Syksyhän se on ja pimeys tiivistää otettaan niin, ettei aamun ja illan väliin mahdu juurikaan valoisaa aikaa. Pitkään saadaan taas valoisampaa aikaa odotella. Näillä nyt kuitenkin mennään, vaikka täytyy myöntää, että vähän voimille ottaa.  Syksy on onneksi ollut kaunista. Leppoisan lämpöistä, kuin jatkoa jälleen kerran nopeasti kuluneelle kesälle. Vikkelään se taas vilahti ohi. Voisin väittää, että lapsuudessa kesä olivat huomattavasti pidempiä.  Blogin kirjoittaminen on kuluneen kesän aikana jäänyt lähes kokonaan. Ei siksi, että kirjoittamisen kipinä olisi sammunut, vaan siksi, että olen saattanut päätökseen isomman kirjoitusprojektini. Mökkisaaresta kertova kirja alkaa olla kansissa. Reilun vuoden ajan olen sen parissa tehnyt paljon työtä ja toivonut monta kertaa, että aikaa tietojen keruulle ja kirjoittamistyölle olisi enemmän. Nyt on kuitenkin k...

  Kalenterin sivu on kääntynyt heinäkuulle. Kesä on jo pitkällä. Lomaa on ollut yksi lyhyehkö pätkä, mutta lisää ja pidemmästi on luvassa parin viikon kuluttua. Ensimmäiset helteet olivat toukokuussa niin aikaisin, ettei kesän lämpöön tuolloin oikein ehtinyt mukaan, vaikka siitä pyrki nauttimaan kaiken työpäivien jälkeen liikenevän ajan. Kevät tuntui jäävän välistä kokonaan. Mökkielämä viikonloppujen aurinkoisina päivinä on ollut vallan mukavaa ja sää on suosinut myös pienillä reissuilla, joita alkukesään on mahtunut. Uusi tuttavuus itselleni tänä kesänä oli Joensuu, joka osoittautui kovin viihtyisäksi kesäkaupungiksi. Oli toritunnelmaa, uudenuutukainen kauppahalli herkkuja pursuvine kahviloineen sekä Pielisjoki rantoineen ja yli kulkevine siltoineen. Kesän vihreydessä kylpevissä maisemissa kelpasi kuljeskella ja katsella ympärilleen.             Joensuusta näppärän ajomatkan päässä sijaitsevasta Outokummusta löytyi nykyisin museona toimiva, ent...

Irlannin matka on ollut haaveissani pitkään. En osaa sanoa, miksi olen sinne halunnut matkustaa, mutta   ajatus avarasta, vihreiden nummien valtaamasta maisemasta valtameren rannalla on vain tuntunut kiehtovalta. Nyt haaveeni toteuduttua voin sanoa, että Irlanti ei pettänyt odotuksiani, vaan tarjosi kaiken sen, mitä olin ajatuksissani kantanut ja enemmänkin. Matka oli äiti-tytär- matka. Saavuimme Helsingistä Dubliniin aamulennolla ja olimme siis perillä jo hyvissä ajoin, sillä Irlannissa kello on kaksi tuntia vähemmän kuin Suomessa. Lunastimme lentokentältä varaamamme vuokra-auton ja ajoimme reilun kolmen tunnin matkan halki koko maan Dublinista länsirannikon viehättävään Doolinin pikkukylään. Ajaminen vaati tavallista enemmän keskittymistä, sillä Irlannin liikenne on vasemmanpuoleinen ja siksipä myös ratti on autossa ”väärällä puolella”. Liittymät moottoritiellä olivat selkeästi merkityt, eikä ajaminen tuottanut vaikeuksia, kunhan lentokentän alueelta päästiin ensin ulos. Kaikki s...

  Pakkanen on paukkunut tänä talvena lukemissa, jotka ylittävät oman mukavuusalueeni rajat. Niinpä alkoi hiljalleen tuntua siltä, että pieni piristys talven keskellä ei olisi pahitteeksi. Kylmyyttä en päässyt pakoon noin vuorokauden mittaisella, Raippaluotoon suunnatulla pikalomalla, mutta pääsin ihailemaan ainutlaatuista, jääkauden muovaamaa meriympäristöä lasitalon suojasta. Hieno kokemus, jonka olisin voinut merkitä yhdeksi asiaksi bucket- listalleni, jos sellaisen  joskus olisin laatinut. Raippaluoto oli pitkään itsenäinen Suomen kunta (1872–1973).  Nykyisin se on osa Mustasaarta. Paikkansa Suomen merialueiden neljänneksi suurimpana saarena se on joka tapauksessa säilyttänyt ja tullut kuuluisaksi myös komeasta, reilun kilometrin pituisesta sillastaan, joka valmistui vuonna 1997 korvaten siihenastisen lauttayhteyden.     Avaimet lasitaloon saatuamme ja päästyämme asettumaan taloksi, lähdimme kiristyvää pakkasta uhmaten ulos. Aurinkoinen pakkaspäivä houkutteli...