LOMANEN TALVISESSA MERILUONNOSSA

 

Pakkanen on paukkunut tänä talvena lukemissa, jotka ylittävät oman mukavuusalueeni rajat. Niinpä alkoi hiljalleen tuntua siltä, että pieni piristys talven keskellä ei olisi pahitteeksi. Kylmyyttä en päässyt pakoon noin vuorokauden mittaisella, Raippaluotoon suunnatulla pikalomalla, mutta pääsin ihailemaan ainutlaatuista, jääkauden muovaamaa meriympäristöä lasitalon suojasta. Hieno kokemus, jonka olisin voinut merkitä yhdeksi asiaksi bucket- listalleni, jos sellaisen  joskus olisin laatinut.

Raippaluoto oli pitkään itsenäinen Suomen kunta (1872–1973).  Nykyisin se on osa Mustasaarta. Paikkansa Suomen merialueiden neljänneksi suurimpana saarena se on joka tapauksessa säilyttänyt ja tullut kuuluisaksi myös komeasta, reilun kilometrin pituisesta sillastaan, joka valmistui vuonna 1997 korvaten siihenastisen lauttayhteyden.

 

 Avaimet lasitaloon saatuamme ja päästyämme asettumaan taloksi, lähdimme kiristyvää pakkasta uhmaten ulos. Aurinkoinen pakkaspäivä houkutteli katselemaan Merenkurkun maailmanperintökohteen maisemia myös lasitalon ulkopuolelta. Onneksi vaatetta oli varattu mukaan, sillä kävelylenkki lähiympäristössä kyllä kannatti. Ehdimme ihastelemaan merimaisemia päivänvalossa ja näkemään hienon auringonlaskun. Jään ja lumen alla uinuva meri todisti, että se ei ole upea vain kesällä veden ollessa vapaana, vaan talvellakin, kun tuhannet timantit hohtavat hangella silmänkantamattomiin. Kiipesimme myös lähistöllä olevaan Kikanbergetin näkötorniin. Taivaanranta avautui eteemme leiskuvissa punaisen sävyissä laskevan auringon painuessa horisonttiin. 

Lasitalojen rivistö meren rannalla. 

           

Ulkoilun jälkeen ruoka maistui. Illallinen tarjoiltiin lasitalon läheisyydessä olevassa päärakennuksessa. Saimme nauttia kolme herkullista ruokalajia. Silmänruokaakin niissä riitti, sillä makuelämyksen lisäksi annokset olivat taidokkaasti koristeltuja ja kauniita. Aamulla pöytäämme tarjoiltiin runsas aamupala uunituoreine sämpylöineen ja monenlaisine suolaisine ja makeine herkkuineen. Olipas hyvä ja ihanan kiireetön alku päivälle sellaisten tarjoilujen ääressä, komeat maisemat ympärillä. 

 

                                

   

       

Lasitalossa ilma oli raikas ja hyvä nukkua. Nukuimme hyvin ja pitkän yön. Meillä oli onni ilmojen suhteen, vaikka tietysti pakkasta olisi voinut olla vähemmän. Ilma oli kuitenkin aurinkoinen ja kirkas, eikä tuullut yhtään. Pilvetön tähtitaivas tuikki lasikaton läpi ja moottoroidut sängyt antoivat mahdollisuuden mukavan leppoisaan oleiluun.

 

Lyhyen lomasen jälkeen tuntui kuin irtiotto arjesta olisi ollut pidempikin. Kaikki meni nappiin ja olo oli virkistynyt. Jo kotimatkalla mietin, että tällaisia lyhyitä arjesta irrottautumisia pitäisi tehdä useammin, ainakin näin talviaikaan, kun kaikki on jotenkin pysähdyksissä. Toisaalta olen kyllä niin kotihiiri, että nautin suuresti kotona olemisestakin. Pieni luksus tai erilainen ajanvietto silloin tällöin ei kuitenkaan ole pahitteeksi. Kerrassaan mukava kokemus, joka kruunasi viikonlopun. 

Ja jos kiinnostaa, mikä paikka oli kyseessä, niin se oli Kalles Inn Resort, Raippaluodon kutakuinkin läntisimmässä pisteessä. Kuulemma koko Suomen läntisin paikka, mihin autolla pääsee. Näkemisen ja kokemisen arvoinen. Itse kokisin yön lasitalossa ja sen maisemissa muinakin vuodenaikoina kuin talvella. 

                     - Jaana