KESÄN MAKUA

 

Kalenterin sivu on kääntynyt heinäkuulle. Kesä on jo pitkällä. Lomaa on ollut yksi lyhyehkö pätkä, mutta lisää ja pidemmästi on luvassa parin viikon kuluttua. Ensimmäiset helteet olivat toukokuussa niin aikaisin, ettei kesän lämpöön tuolloin oikein ehtinyt mukaan, vaikka siitä pyrki nauttimaan kaiken työpäivien jälkeen liikenevän ajan. Kevät tuntui jäävän välistä kokonaan. Mökkielämä viikonloppujen aurinkoisina päivinä on ollut vallan mukavaa ja sää on suosinut myös pienillä reissuilla, joita alkukesään on mahtunut.

Uusi tuttavuus itselleni tänä kesänä oli Joensuu, joka osoittautui kovin viihtyisäksi kesäkaupungiksi. Oli toritunnelmaa, uudenuutukainen kauppahalli herkkuja pursuvine kahviloineen sekä Pielisjoki rantoineen ja yli kulkevine siltoineen. Kesän vihreydessä kylpevissä maisemissa kelpasi kuljeskella ja katsella ympärilleen. 

 

     

 

Joensuusta näppärän ajomatkan päässä sijaitsevasta Outokummusta löytyi nykyisin museona toimiva, entinen kaivosalue, johon teimme vierailun. Se oli tutustumisen arvoinen paikka, joka avasi hyvin kaivosteollisuuden historiaa ja kaivostyöläisten arkea syvällä maan alla. Työolosuhteet siellä eivät tosiaankaan ole olleet parhaimmasta päästä. Ei myöskään turvallisimmasta, vaikka ovat aikojen kuluessa työturvallisuus on onneksi kehittynyt huomattavasti. 

Tunneli, johon vierailijat pääsivät tutustumaan, tarjosi aidon kokemuksen kaivoksessa aikoinaan tehdystä työstä vanhoine työkoneineen ja valokuvineen. Alle 10 asteen koleassa lämpötilassa, karheiden louhittujen kivipintojen pintojen ympäröimänä ja veden litistessä kenkien alla, maanalaisen käytävän hämäryydessä kulkiessamme olo oli jokseenkin epämukava.

 

Nähtävää olisi ollut enemmän kuin aika antoi myöten. Tutkimme mielestämme kiinnostavimmat ja parhaat palat, mitkä parin tunnin aikana ennen sulkemista ehdimme. Korkealla mäellä sijaitseva kaivostorni ja sen kupeessa oleva murskaamo jäivät näkemättä sisäpuolelta. Aika ei siihen riittänyt.

Toinen viikonlopun mittainen reissu suuntautui Tampereelle ja erityisesti Viikinsaareen, missä pääsimme nauttimaan teatterista. Vanhoja poikia- esitys täytti kesäteatterin odotukset loistavasti. Konkarinäyttelijät kuljettivat tarinaa sujuvasti tunnelmasta toiseen elävän musiikin saattamana. Paljon sai nauraa, mutta kaiken hauskuuden yllä leijui myös elämänmakuisella tarinoinnilla höystettyä haikeutta. Kesäteatterin lisäksi saimme nauttia saaren kesäisen kauniista ympäristöstä ja mukavasta venematkasta mennen tullen.

On myönnettävä, että näiden reissujen sekä juhannuksen ja sen jälkeisen lomaviikon viettäminen pääosin mökkisaaressa ehtivät tempaista lomatunnelman valtaan niin, että töihin palaaminen pariksi viikoksi tuntui aika tahmealta. 

Mökkisaaressa saimme juhannuksen jälkeisen viikon aikana kokea tyyntä ja tuulta. Myös todellisen hellepäivän. Saimme kestitä vieraita ja aika kului kuin siivillä mukavien yhdessäolon hetkien parissa. Saunoimme, uimme ja söimme hyvää ruokaa. Kesää parhaimmillaan.

Tulevalta lomalta en juuri muuta odota kuin rauhoittumista mökkisaaren suojaan, ihanaan aikatauluttomuuteen uppoutuen. Yksi reissu on tosin jo sovittu elokuun alkuun. Silloin piipahdamme siskon kanssa yhdessä Tampereen teatterikesässä. 

 

 

                                 

Kyllä tässä kaikessa on kesän maku ollut jo tähänkin asti ja kunhan loma alkaa, aina vain vahvemmin. Toivottavasti kesäsäät ovat suotuisat ja tarjoavat hyvät puitteet tästä ihanasta vuodenajasta nauttimiseen. Mukavia kesäpäiviä!

- Jaana