MAASTOPYÖRÄILYÄ KANSALLISPUISTON MAISEMISSA

Vaihteluksi tunturissa vaeltamiselle vuokrasimme maastopyörät. Oikein täysjousituksella varustetut sähkömaastopyörät. Ensi kertaa teimme tuttavuutta sellaisten kanssa ja lähtöpisteessä pyörävuokraamon pihassa vähän mietitytti, miten homma tulee toimimaan. Kun vuokraamon työntekijä antoi lyhyen perehdytyksen kaikkiin vipuihin ja nappuloihin, joilla ajon aikana pystyi eri asioita säätämään, mietin mielessäni, että ainakin autolla ajamista vaikeampaa tämä pyöräily on. Rohkeasti kuitenkin matkaan Kesänkijärven polkaisun reitille.

Alkumatka piti ottaa rauhallisesti ja tutustua kaikkiin pyörän vempaimiin, joilla ajokokemuksesta pystyi saamaan mahdollisimman mukavan. Istuimen korkeutta pystyi säätämään ajon aikana. Vaihteita piti vaihtaa polkiessa ja korkeissa nousuissa tai märässä, soisessa maastossa akku antoi yllättävän tehokkaasti lisävoimaa, kunhan vain ehti sen säätää sopivaksi ennen koitosta. Kun ehti, tuntui kunnon nykäisy ja sitten mentiin. Pelkällä sähkövoimalla eteneminen ei silti onnistunut, vaan koko ajan piti polkea. Tärkein juttu oli muistaa, että oikeanpuoleinen jarru on taakse ja vasemmanpuoleinen eteen. Sillä välttyi ikävältä äkkipysäykseltä, jossa eturenkaan nopea jumittaminen olisi mahdollisesti kipannut koko pyörän ympäri. Reitin ensimmäiset laskuosuudet tuntuivatkin huomattavasti korkeita nousuja hurjemmilta. Vauhti kiihtyi kovin nopeasti ja pelkkä ohjaaminenkin vaati keskittymistä. Jos maisemia halusi ihailla, oli paras pysähtyä suosiolla hetkeksi paikoilleen.

Välillä ajettiin suolla pitkin pitkospuita, välillä leveähköllä metsätiellä. Sitten vuorostaan kapealla polulla, jolla riitti juuria, kantoja ja kiviä. Pyörän kanssa pääsi kuitenkin melko nopeasti tutuksi ja matkanteko alkoi sujua, joten ajamisesta ja vauhdistakin pääsi nauttimaan. Kesänkijärven polkaisu oli reittinä aloittelijalle sopiva. Riittävästi haastetta, mutta ei liikaa. Sää suosi pyöräilypäiväämme ja saimme taittaa matkaa auringonpaisteessa.

Pyöräiltyämme reitin, meillä oli vielä vuokra-aikaa jäljellä. Ajoimme Äkäslompolojärven rantaan katsastamaan Ylläs-swingin eli ihmisten yhteiseksi iloksi, kelosta rakennetun keinun. Se oli komea, upeiden maisemien ympäröimänä ja testatahan se piti. Kiikkumisen jälkeen päätimme hakea kaupasta juomaa, tilata pizzat mukaan ja pyörien palauttamisen jälkeen autoilla Äkäsmyllylle ne syömään. 

Mylly oli suljettu, mutta kauniissa luonnossa, kosken kuohuja kuunnellessa mukana olevat eväät maistuivat maastopyöräilyn jälkeen oikein hyvin. Kiertelimme hetken myllyn ympäristössä ja muutama muukin matkalainen oli sinne saapunut kesäistä, kaunista maisemaa katselemaan.

Aurinko paistoi koko illan ja sai suon, metsän, kasvit ja koko ympäristön näyttäytymään lämpimässä ja lempeässä valossa. Saimme nauttia Lapin valoisasta kesäyöstä. Peilityynen Luosujärven maisema kylpi tuossa ihanassa valossa vielä reilusti puolenyön jälkeen. Jossain kukkui käki.

                                            - Jaana