LAPIN MAISEMIIN

Eilen suuntasimme auton keulan pitkästä aikaa Lappia kohti. Ajamista riitti tuntitolkulla, kun Pohjanmaan lakeuksilta liikkeelle lähdettiin. Matka sujui hyvin, mutta pari kilometriä ennen mökkitielle kääntymistä odotti yllätys. Eteemme tuli tietyön merkki, joka kertoi, että vain työmaaliikenne on sallittua. Merkki oli lähes työmaan kohdalla, arviolta korkeintaan viiden metrin päässä aidasta, joka katkaisi kulkuyhteyden koko tien leveydeltä. Lienevätkö viime tingassa työmaan kupeessa oleva merkki, ja tiedottamisen puute kertoneet lappilaisesta suurpiirteisyydestä? Meitä se ei siinä kohtaa kovasti huvittanut. Vähän aikaa istuimme autossa tuijottaen edessä olevaa aitaa ja mietimme, mitäs nyt?

Turvauduimme Google Mapsiin, joka yhteistyökykyisesti tarjosi meille kiertotien. Tietyömaan taholta sellaisesta ei ollut mitään mainintaa missään. Olimme kiitollisia, ettei meidän tarvinnut palata takaisin Kolariin saakka ja ajaa kokonaan toista reittiä. Lisäaika tunteja kestäneelle, jo riittävän puuduttavalle autossa istumiselle ei tuntunut yhtään houkuttelevalta. Kuten sanottu, mökille ei olisi ollut enää pitkä matka. Lähitoiveissa oli päästä pian autosta ulos venyttelemään jäseniään ja asettumaan taloksi. Moinen yllätys työmaan katkaisemasta tiestä siis kirpaisi aika kivasti.

Mapsin tarjoama kiertotie oli alussa leveä. Vähän kuoppainen, mutta leveä soratie, jota hyvin ajeli. Pätkän matkaa ajettuamme se muuttui metsätieksi, josta pilkisteli kantoja ja juurakoita sekä ihmisen pään kokoisia kiviä varsin tiheästi. Pääsimme kuin pääsimmekin sitä kautta silti lopulta tielle, joka vei meidät tuttua, turvallista reittiä perille mökin pihaan. Kiitos siipalleni, joka tuossa ikävässä ja yllättävässä tilanteessa hoiti kuljettajan tehtävän taitavasti. Autokin, erityisesti sen pohja, säilyi ehjänä, vaikka melkoista körykyytiä matkanteko oli.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Illalla ehdimme jo nauttia mökin ympäristön maisemista. Sauna laitettiin lämpiämään ja tehtiin iltapalaksi lämpimiä leipiä ja salaattia. Tupasvillat ja suopursut erottuivat ympäröivässä maisemassa hentoisina, valkoisina untuvina ilta-auringon kauniissa valossa. Hillat kukkivat. Luosujärven pintaan nousi usvaa, joka kertoi ilman viileydestä. Ylläs hallitsi maisemaa ylväänä, kuten aina. Se heijastui kuvana veden peilipintaan puiden ja pastellinsävyisten pilvien kanssa. Kyllä kelpasi olla.

Aamulla aikaisin aurinko paistoi, mutta puoleenpäivään mennessä taivaalle kertyi pilviä ja päivästä tuli lopulta puolipilvinen. Pilvet olivat välillä hyvinkin tummansävyisiä, mutta vettä ei onneksi satanut. Sää oli loistava ulkoiluun ja valitsimme monista mahdollisista reiteistä Tuomikurun kierroksen.

Alkumatkasta oli välillä melko jyrkkääkin nousua tunturiin. Kun saavutimme korkeimman kohdan, eteemme aukenivat Lapin maisemat koko komeudessaan. Henkeä salpaavan mahtavaa. Saimme ihailla aavaa ja karuudessaan kaunista tunturimaisemaa. Mieli lepäsi katsellessa alla olevaa vihreää metsää ja sinisenä siinteleviä järviä. Ylöspäin maisemaa hallitsi rakka isoine kivilohkareineen sekä tietysti yhä korkeammat tunturit, joiden huiput hipoivat pilviä. Ympärillä kasvoi käkkärämäntyjä ja vaivaiskoivuja. Pystyyn kelottuneet puut olivat oma lukunsa.  

Tuon näköalapaikan jälkeen reitti alkoi hiljalleen laskea alemmaksi, kovasti mutkitellen. Se kapeni poluksi, joka kulki kurun reunamilla. Maisema muuttui kuin taikaiskusta kirkkaanvihreäksi ja puron solina voimistui. Se olikin lintujen laulun lisäksi ainoa ääni, minkä saniaismetsässä rekisteröi. Vihreys oli todella runsasta! Kuin satumetsässä olisi kulkenut.  

Tuomikurun kierros oli loistava ensimmäisen lomapäivän aktiviteetti. Keho kiittää liikkumisesta ja Lapin luonto tarjosi mahtavat puitteet rauhoittumiseen. Vielä on useampi päivä näissä maisemissa luvassa. Tarkkoja lomasuunnitelmia ei ole. Katsotaan, mitä tuleman pitää.

                                                - Jaana