Elämänmerellä

Vaihteluksi tunturissa vaeltamiselle vuokrasimme maastopyörät. Oikein täysjousituksella varustetut sähkömaastopyörät. Ensi kertaa teimme tuttavuutta sellaisten kanssa ja lähtöpisteessä pyörävuokraamon pihassa vähän mietitytti, miten homma tulee toimimaan. Kun vuokraamon työntekijä antoi lyhyen perehdytyksen kaikkiin vipuihin ja nappuloihin, joilla ajon aikana pystyi eri asioita säätämään, mietin mielessäni, että ainakin autolla ajamista vaikeampaa tämä pyöräily on. Rohkeasti kuitenkin matkaan Kesänkijärven polkaisun reitille. Alkumatka piti ottaa rauhallisesti ja tutustua kaikkiin pyörän vempaimiin, joilla ajokokemuksesta pystyi saamaan mahdollisimman mukavan. Istuimen korkeutta pystyi säätämään ajon aikana. Vaihteita piti vaihtaa polkiessa ja korkeissa nousuissa tai märässä, soisessa maastossa akku antoi yllättävän tehokkaasti lisävoimaa, kunhan vain ehti sen säätää sopivaksi ennen koitosta. Kun ehti, tuntui kunnon nykäisy ja sitten mentiin. Pelkällä sähkövoimalla eteneminen ei silti ...

  Eilisen päivän satoi vettä, mutta tänään oli heti aamusta aurinkoista. Siispä liikkeelle ja Lapin jylhiä maisemia ihailemaan. Valitsimme päivän lenkiksi yhdeksän kilometrin mittaisen Kiirunankiepin. Autoilimme Äkäslompoloon, luontokeskus Kellokkaan pihaan, mistä patikoimme ensin pari kilometriä Varkaankurun kodalle rehevän vihreässä saniaismetsässä kulkevaa polkua pitkin. Kodalta jatkoimme matkaa merkityn reitin mukaisesti. Kiirunankieppi osoittautui kovin vaihtelevaksi. Matkan alkupää oli nousujohteinen. Hiki alkoi nousta pintaan auringonpaisteessa ylöspäin kivuttaessa. Takit olivat liikaa ja ne joutivat käärityiksi reppuun. Puita alkoi olla harvemmassa ja ne muuttuivat yhä kitukasvuisemmiksi. Pian kuljimme kahden tunturin välissä olevaa solaa pitkin ja maasto oli pelkkää kiveä. Kapea polku solassa mutkitteli serpentiinitien tavoin. Mutkien lisäksi siinä oli vuorotellen pieniä nyppylöitä nousua ja laskua. Kuljimme tunturien suojassa, sillä ne kohosivat joka puolella ympärillämme...

Eilen suuntasimme auton keulan pitkästä aikaa Lappia kohti. Ajamista riitti tuntitolkulla, kun Pohjanmaan lakeuksilta liikkeelle lähdettiin. Matka sujui hyvin, mutta pari kilometriä ennen mökkitielle kääntymistä odotti yllätys. Eteemme tuli tietyön merkki, joka kertoi, että vain työmaaliikenne on sallittua. Merkki oli lähes työmaan kohdalla, arviolta korkeintaan viiden metrin päässä aidasta, joka katkaisi kulkuyhteyden koko tien leveydeltä. Lienevätkö viime tingassa työmaan kupeessa oleva merkki, ja tiedottamisen puute kertoneet lappilaisesta suurpiirteisyydestä? Meitä se ei siinä kohtaa kovasti huvittanut. Vähän aikaa istuimme autossa tuijottaen edessä olevaa aitaa ja mietimme, mitäs nyt? Turvauduimme Google Mapsiin, joka yhteistyökykyisesti tarjosi meille kiertotien. Tietyömaan taholta sellaisesta ei ollut mitään mainintaa missään. Olimme kiitollisia, ettei meidän tarvinnut palata takaisin Kolariin saakka ja ajaa kokonaan toista reittiä. Lisäaika tunteja kestäneelle, jo riittävän p...