SAAREN SUOJASSA, KESÄN KÄMMENELLÄ

Jos ajan voisi pysäyttää, pistäisin sen ainakin joksikin aikaa stoppiin juuri nyt. En millään haluaisi kesän päättyvän. Pyrin siihen, että toistaiseksi en päästä mieleeni ajatustakaan kesän loppumisesta. Aika kulkee kuitenkin vääjäämättä eteenpäin ja samoin nämä ihanat kesäpäivät, jotka tuntuvat vilahtelevan ohi aivan liian nopeasti. 

Tämä kesä on ollut varsinainen mökkikesä. Aivan huippuihana ja olen nauttinut joka hetkestä. Täällä saaren suojassa on paras paikka elää kesän kämmenellä. Luonto on lähellä ja tarjoaa runsain mitoin kaunista katseltavaa. Viime viikolla se antoi näytteen myös mahtavasta voimastaan myrskyn muodossa. Tuulen hurjassa puhalluksessa vellova meri ja valkoisina vaahtopäinä vyöryvät aallot olivat mykistävän upeita. Kaikessa komeudessaan ne kuitenkin pakottivat suuntaamaan ajan ja energian siihen, että laiturissa köysissään ryskyvä vene saatiin pysymään ehjänä. Laiturin tolpat irtoilivat ja katkeilivat myrskyn kynsissä. Yöunet jäivät olemattomiksi vahtia pitäessä, mutta vene säästyi vahingoilta. Jälleen kerran sai huomata, että pieni on ihminen luonnonvoimien edessä. Tekee sen, minkä voi ja toivoo parasta. 

Aina ei tosiaankaan ole tyyntä. Eikä aurinkoistakaan. Viime päivien aikana aurinko on näyttäytynyt enimmäkseen paksujen, tummien pilvien lomasta hetkittäin, jos ylipäänsä on näyttäytynyt. Pilvipoutaiset päivät tuntuvat ainakin täällä saaressa olevan oma lukunsa. Kun sellainen sattuu meren ollessa aivan tyven, tuntuu hiljaisuus humisevan pilvisen taivaan alla. Silloin on hyvin lähellä tunne, että aika toden totta pysähtyy. 

Kun katselee pilviä meren yllä, voi vain todeta myös niiden olevan luonnon taideteoksia. Olen saanut ihailla niitä monena iltana, kun ne ovat kulkeneet taivaalla lähes kaikissa mahdollisissa väreissä. Mustien pilvien vallatessa taivaankannen, on ukkonenkin jossain jyrähdellyt. 

Saari on merkillinen paikka siksi, että heti, kun veneen keula osuu laituriin, huoli- ja stressireppu harteilla kevenee. Meri ja luonto nappaavat rantautujat mukaansa heti ja täysin. Kaikesta tekemisestä, olipa se kuinka välttämätöntä tahansa, puuttuu pakonomaisuus. Enemmän kyseessä tuntuu olevan puuhastelu.  Milloin isompi, milloin pienempi. Monet asiat ovat mökkioloissa ilman sähköä ja juoksevaa vettä työläämpiä kuin kotona, mutta luulen, että juuri siinä on tämän mökkielämän suola ja sokeri. 

Näillä näppäimillä alkava elokuu on vielä kesäkuukausi. Eikö olekin? Onhan?

Ihanaa ja kesäistä elokuuta! 

- Jaana