KESÄKEIKKA TAMPEREELLE JA PYRÄHDYS PÄÄKAUPUNGISSA

Huolimatta rakentamisen alla olevista ratikkatöistä, Tampere kylpi auringossa ja kesän kauneudessa, kun astuin junasta asemalle viime keskiviikkona. Tyttäreni tuli minua vastaan ja lähdimme yhdessä nauttimaan kesäpäivästä. Suuntasimme Finlaysonin alueelle, missä on aina mukava kuljeskella. Vanha tehdasalue on viehättävä ja huokuu historiaa edelleen, vaikka valtavat punatiiliset tehdasrakennukset ovat nykyisin muussa käytössä kuin mihin ovat aikanaan valmistuneet. Ihastelimme myös Finlaysonin palatsia ja kaunista puistoa. 

Seuraavana päivänä otimme kohteiksi Pispalan ja Pyynikin harjumaisemat. Kaunista oli, mutta käveleminen sellaisissa korkeuseroissa kyllä koetteli kuntoa eri tavalla kuin tasamaan tallaaminen Pohjanmaalla. Pispalan portaat olivat todella mittavat ja Pyynikin näkötornille ei  ollut pätkääkään tasaista, saati myötäistä maata. Toki jossain vaiheessa Pispalan mukulakiviset, kapeat kadut kulkivat myös myötäiseen suuntaan. Eikä hien pintaan nostanut käveleminen haitannut, kun oli aikaa kulkea hiljalleen ja katsella samalla kaunista ympäristöä. Energiaa saatiin ruokailusta maankuulussa Pispalan Pulterissa.

Sitten tulikin vuoroon päivän mittainen pyrähdys pääkaupunkiin. Halusin käydä Hietaniemen hautausmaalla, missä en vielä koskaan ole käynyt. Ensivaikutelma siitä oli: iso alue, hyvin hoidettu ja kauniilla paikalla. Kävimme taiteilijakukkulalla, missä nimensä mukaisesti on monien suomalaisten eri alojen taiteilijoiden haudat muistomerkkeineen - Alvar Aallosta Spede Pasaseen. Leveillä, vanhojen puiden reunustamilla käytävillä vilisti välillä oravia, jotka selvästi olivat tottuneet ihmisiin. Yksi näytti osaavan poseerata kameralle, eikä pitänyt mitään kiirettä puikkiakseen piiloon. 

Monia tunnettuja nimiä hautakivistä löytyi. Tunnetuimmat kuitenkin siitä osasta hautausmaata, johon maamme presidentit ja sekä muita valtion päämiehiä on saatettu viimeiseen lepoon. 

Komeita kirkkoja Helsingissä on vaikka millä mitalla. Sisällä kävimme Temppeliaukion kallioon louhitussa kirkossa. Johanneksen kirkkoa ihailimme ulkopuolelta. Uspenskin katedraali seisoi ylväänä Katajanokan kalliolla, kun lähdimme lautalla matkaan kohti Suomenlinnaa.

Jo matka Suomenlinnaan on mukava, ainakin lämpimänä ja aurinkoisena kesäpäivänä. Kallioita ja saaria sopii katsella lautan kannelta. Perillä merilinnoituksen alueella katseltavaa riittää ja askelia kertyy kävellessä. Päivän aikana yritimme parhaamme mukaan pitää taukoja, juoda riittävästi ja syödä myös välipaloja, kuten helteisenä päivänä liikkuessa kuuluu tehdä. Kuitenkin junamatkalla takaisin Tampereelle ei voinut välttyä tunteelta, että jalat ovat hyytelöä kaiken kävelemisen jälkeen. Olotila oli yksinkertaisesti, että on aivan puhki. Tuntui taivaalliselta saada kengät pois jalasta ja päästä suihkuun. Mukava päivä, mutta toista samanlaista ei olisi jaksanut heti perään.

Seuraavana aamuna siis aikaa palautumiselle. Nukuimme niin kauan kuin uni maistoi ja lähdimme liikkeelle hitaasti, vasta iltapäivällä, jolloin edessä oli uusi lauttamatka. Tällä kertaa Viikinsaareen.

Parinkymmenen minuutin lauttamatkan aikana pääsimme näkemään Pispalaan ja Pyynikkiä Pyhäjärveltä päin. Sieltä katsoen talot olivat harjujen rinteissä siististi limittäin ja lomittain. Viikinsaari oli minulle uusi tuttavuus. Perinteisesti siellä oli tarjolla myös kesäteatteria, mutta tällä kertaa emme siitä päässeet nauttimaan. Viihtyisällä saarella kesäpäivää oli kuitenkin mukava viettää.

Koska sää suosi Tampereen reissuani, halusin olla ulkona mahdollisimman paljon. Junamatka kotiin ajoittui iltaan, joten lähtöpäivänä ehdimme vielä vähän isommalla porukalla käydä Hatanpään arboretumissa ihailemassa kaunista puistoa ja erityisesti sen ruusutarhan loistoa. Hienoa kartanorakennusta ihailimme myös sisältä. Upeita pylväitä, kattokruunuja, holvimaisia kattorakenteita ja koristeellisia kaiteita portaikoissa.

Tämä muutaman päivän reissu oli aikamoinen aktiiviloma. Sen aikana käveltiin aivan järjettömästi. Paljon ehdittiin myös nähdä ja kokea. Päiviin mahtui mukavaa yhdessäoloa, naurua, herkullista ruokaa, paljon jäätelöä ja hyviä keskustelujakin. Eipä ainakaan tarvitse harmitella, että ihanat kesäpäivät olisivat kuluneet sisätiloissa. Ulkona kyllä oltiin ja liikuttiin. Kotiin oli mukava tulla, kuten aina reissun jälkeen. Nyt onkin taas ihanaa päästä saareen, mökille rauhoittumaan. Mukavaa kesän jatkoa kaikille. Nautitaan, sillä sitä on vielä jäljellä.

- Jaana