Elämänmerellä

Jos ajan voisi pysäyttää, pistäisin sen ainakin joksikin aikaa stoppiin juuri nyt. En millään haluaisi kesän päättyvän. Pyrin siihen, että toistaiseksi en päästä mieleeni ajatustakaan kesän loppumisesta. Aika kulkee kuitenkin vääjäämättä eteenpäin ja samoin nämä ihanat kesäpäivät, jotka tuntuvat vilahtelevan ohi aivan liian nopeasti.  Tämä kesä on ollut varsinainen mökkikesä. Aivan huippuihana ja olen nauttinut joka hetkestä. Täällä saaren suojassa on paras paikka elää kesän kämmenellä. Luonto on lähellä ja tarjoaa runsain mitoin kaunista katseltavaa. Viime viikolla se antoi näytteen myös mahtavasta voimastaan myrskyn muodossa. Tuulen hurjassa puhalluksessa vellova meri ja valkoisina vaahtopäinä vyöryvät aallot olivat mykistävän upeita. Kaikessa komeudessaan ne kuitenkin pakottivat suuntaamaan ajan ja energian siihen, että laiturissa köysissään ryskyvä vene saatiin pysymään ehjänä. Laiturin tolpat irtoilivat ja katkeilivat myrskyn kynsissä. Yöunet jäivät olemattomiksi vahtia pitäes...

Huolimatta rakentamisen alla olevista ratikkatöistä, Tampere kylpi auringossa ja kesän kauneudessa, kun astuin junasta asemalle viime keskiviikkona. Tyttäreni tuli minua vastaan ja lähdimme yhdessä nauttimaan kesäpäivästä. Suuntasimme Finlaysonin alueelle, missä on aina mukava kuljeskella. Vanha tehdasalue on viehättävä ja huokuu historiaa edelleen, vaikka valtavat punatiiliset tehdasrakennukset ovat nykyisin muussa käytössä kuin mihin ovat aikanaan valmistuneet. Ihastelimme myös Finlaysonin palatsia ja kaunista puistoa.  Seuraavana päivänä otimme kohteiksi Pispalan ja Pyynikin harjumaisemat. Kaunista oli, mutta käveleminen sellaisissa korkeuseroissa kyllä koetteli kuntoa eri tavalla kuin tasamaan tallaaminen Pohjanmaalla. Pispalan portaat olivat todella mittavat ja Pyynikin näkötornille ei  ollut pätkääkään tasaista, saati myötäistä maata. Toki jossain vaiheessa Pispalan mukulakiviset, kapeat kadut kulkivat myös myötäiseen suuntaan. Eikä hien pintaan nostanut käveleminen hait...

Yksin mökillä. Istun kynttilänvalossa ja virkkaan trikookuteesta mattoa paksulla koukulla. Radio on auki ja kanavalta tulee tauotta suomalaisia ikivanhoja iskelmiä ja myös sellaisia, joita en ole koskaan aikaisemmin kuullut ja hyvä niin. Sanat ovat niin ennalta arvattavia ja typeriä, että välillä naurahdan ääneen. Laulajat eivät myöskään ole kovin kummoisia. Sävel kuulostaa välillä olevan melkoisesti hakusessa ja ääni vaikuttaa kovin epävarmalta. Vaihdan kanavaa. Siellä on meneillään joku yötoiveet- ohjelma. Toimittaja kertoo, kuka toivoo, mitä ja miksi. Lukee kuuntelijoiden lähettämiä viestejä toivekappaleista, joihin liittyy muistoja, merkittäviä hetkiä tai tapahtumia. Joitakin kappaleita toivotaan vain kesän kunniaksi. Monenmoista musiikkia soitetaan ja toiveita on mukava kuunnella, vaikka kaikki niistä eivät aivan yksiin oman musiikkimaun kanssa menisikään. Ulkona sataa. On satanut pitkin iltaa rankkoina kuuroina. Tämä sade ei ropise, vaan kohisee. Sadevesitynnyri rännin alla täy...

Heinäkuu alkoi ja helteet loppuivat. Minua ei olisi haitannut, vaikka ne olisivat jatkuneet pidempäänkin. Nyt olisi ollut aikaa olla saaressa niistä nauttimassa, kun on loma. Olen kuitenkin päättänyt, että en anna sään vaikuttaa lomafiilikseeni, vaan nautin lomastani ja siitä, että sen aikana voin tehdä sellaisia asioita, joihin työpäivien jälkeen aika ja jaksaminen eivät riitä. Voin asettaa asioita oman mieleni mukaiseen tärkeysjärjestykseen ja ehdin nauttia monista pienistä iloista, joita elämässä päivittäin on, vaikka niiden esiin kaivaminen kiireisessä arjessa on välillä työlästä. Olen nauttinut suunnattomasti hitaista aamuista, kirjojen lukemisesta, valokuvien näpsimisestä ja tietenkin mökkielämästä saaressa. Aivan koko lomaani en yhteen soittoon voi saaressa olla, vaan välillä on tultava kotiin. Täytyy pestä pyykkiä, käydä kaupassa ja hoitaa asioita. Lomailu on kivaa kotonakin. Viime viikolla päätin, että ennen kuin lähden saareen takaisin, siivoan. Sekin on lomalla jollain kum...