JO KUKKII JA ON VIHREÄÄ

Vihdoin on meilläkin armas aika ja suvi suloinen. Vihreys on vallannut maiseman ja luonnossa monet kukat ovat puhjenneet tai ainakin puhkeamassa täyteen loistoonsa. Ihmiset uskaltautuvat kesävaatteissa ulos nauttimaan auringon lämmöstä. Valoa riittää ympäri vuorokauden ja nukkumaan meneminen venähtää helposti puoleenyöhön ja ylikin. Tästä ihanasta valoisuudesta johtuen ajantaju hämärtyy ja yöunet jäävät lyhyenlänniksi. 

Alkukesän kirkas vihreys on huikaisevaa ja voi vain hämmästellä, mistä se kylmän kevään jälkeen yhtä äkkiä putkahti esille.  Nyt joka puolella on tuota ihanaa kesän vihreää ja luonnonkukat väriloistossaan sen seassa. Rentukat loistavat kirkkaan keltaisina rykelminä jokirannan penkereellä. Ojanvarret lykkäävät niin suuresti vihattuja voikukkia ja niittyleinikit kukkivat teiden varsilla. Lenkkipolun varrella huomaan puna-ailakin ja monet muut kukat. Kaikkia niistä en nimeltä tiedä, mutta ehkäpä tärkeämpää kuin kukkien tunnistaminen on se, että voin kulkiessani ihailla niitä. 

On ollut ihanaa tavoittaa tunne, että aivan oikeasti on kesäpäivä. Saaressa viikonloppua viettäessäni ja rannoilla kulkiessani näytti siltä, että linnutkin nauttivat suuresti saapuneesta lämmöstä. Lintupariskunnat uivat vierekkäin ja sukeltelivat kuin leikitellen. Toinen jäi yksinään uiskentelemaan, kun kaveri katosi pinnan alle ja vain renkaat jäivät veden pinnalle viittomaan suuntaa, että tulehan perässä. Siinä ne pulahtelivat vuoron perään ja yhtä aikaa.  Joutsenet lipuivat laineilla uljaasti ja välillä itseään rapsutellen tai pitkiä kaulojaan toisiaan vasten kiehnäten. Pääskyset pyrähtelivät valitsemiensa pesäpaikkojen läheisyydessä sirkutellen. Perhosiakin lenteli ja mehiläiset surisivat. Niin paljon selviä kesän merkkejä, että on uskottava kesän saapuneen.

Saaren kukkaset ovat pieniä ja vaatimattomia. Niiden kasvupaikka on karu. Luonnon valtava voima saa ne kuitenkin juurtumaan kivenkoloihin, kasvamaan ja kukkimaan kauniisti.  Huomasin, että saunapolun varrella kasvavan pihlajan alla pilkisteli lemmikkejä pitkien, kuivien heinien seassa.

Saaressa lehtipuut ovat koukeroisia ja hieman kitukasvuisia. Tuomet kuitenkin kukkivat ja niiden tuoksu on aivan yhtä huumaava kuin missä tahansa muualla, rehevämmällä kasvupaikalla kukkivien tuomien tuoksu on. Pihlajankukatkin alkavat olla nupullaan. Ahomansikat kukkivat, samoin metsätähdet. 

Olen saanut jo ihailla tyyntä kesäiltaa ja auringonlaskun upeita värejä. Kaunishan se luonto on, kun lehtikään ei värähdä ja merenpinta on peilityven. Pysähtyminen sen kauneuden äärelle on parasta pään nollausta. Viime viikonloppuna saimme tosin nähdä toisenlaisen meren. Kovassa tuulessa valkoisina vaahtopäinä kuohuvan.

Odotan, millaista kauneutta ja millaisia kokemuksia luonto tämän kesän aikana tuleekaan tarjoamaan.

- Jaana