MÖKKIKIRJAN KERTOMAA

Helatorstaina oli aurinkoinen kevätpäivä. Olin saaressa. Tuuli kävi kylmältä kantilta, mutta se ei tavoittanut saaren sitä puolta, missä mökkimme on. Olin asettunut mukavasti istumaan korituoliin vanhan ladon päätyyn, aurinkoiselle seinustalle. Paikka oli tuulensuojassa ja auringon lämpö tuntui mukavalta. Lukemisena minulla oli vanha mökkikirja. Sen kanteen on joskus kauan sitten lyijykynällä kirjoitettu ”Muistojen kirja Somerosta 1952 – ”. Koukeroiset kaunokirjaimet ovat jo kovin haalistuneet ja kannet muutenkin kärsineet, mutta on hienoa, että eloa ja oloa saaressa on kirjattu muistiin jo tuolloin. Arvokasta luettavaa jälkipolville.

Somerolla tosiaankin on oma historiansa jo vuosikymmenten takaa. Vanha lato, jonka päädyssä päivää paistattelin, kätkee sisälleen kalaverkkoja, puutynnyreitä, rysiä ja muuta unhoon jäänyttä tavaraa. Ne muistuttavat ajasta, jolloin kuivakäymälöistä ja aurinkopaneeleista ei nähty edes unta.

Vanha mökkikirja kaikkine merkintöineen on mielestäni vallan hieno juttu. Edellisten sukupolvien olemisesta tällä samalla saarella on mukava lukea. Suuria salaisuuksia kirja ei paljasta, joten en varmaankaan syyllisty mihinkään sopimattomaan, jos kerron jotain vanhaan mökkikirjaan kirjoitetuista asioista ja lainaan sieltä täältä pätkiä kuvaamaan sen ajan elämää saaressa.

Mökkikirjan sivuilta löytyy paljon kirjoituksia kalastamisesta. Nähtävästi myös saalista on saatu, sillä kalavelliä ja -perunoita on keitetty lukemattomat kerrat ja aina se tuntuu olleen yhtä hyvää. Niin herkullista, että on melkein vienyt kielen mennessään! Joskus miehet ovat vasta lähteneet verkoille kalasaaliin toivossa, kun naisväki on jo rannassa pessyt ja kuorinut perunoita kalakeittoa varten. Luotto kalaonneen on ollut vahva.

” 15.5.1953. Tulimme äsken rysän laskusta. Harvinaisen aikainen silakkarysän lasku.”

” 29.6.1976. Olemme täällä Somerossa vellin keitossa. On muuten tullut lohia, että punasessa lihassa on pysytty.”

Saaressa on vietetty aikaa perheen ja suvun kesken. Vieraita on kestitty ja saaren ihanasta luonnosta on nautittu. Kahvia keitetty pannutolkulla ja juotu sitten, samalla kuulumisia vaihtaen. Vanhan mökkikirjan sivuja selatessaan huomaa, että yhteisöllisyys on tuolloin ollut voimissaan. Monet mökit ovat olleet sukujen omistuksessa ja vaikka ne ovat olleet pieniä kalastajakämppiä, väkeä on ollut usein paljon koolla. Kirjassa on useita nimilistoja mukana olleista ja ne ovat pitkiä. Sivuilta löytyy myös monia kiitoksia siitä, että omistajat ovat antaneet mökin lomalaisten käyttöön muutamien päivien ajaksi.

” 18.8.1953 Kiitokset mökin omistajille näistä päivistä, jotka saimme lomastamme viettää täällä luonnon helmassa.”

”10.8.1953. En tiedä, mikä on, mutta tänne veri vetää ja mieli tekee, vaikka joudumme aina olemaan ”loiseläjinä” muiden asunnoissa. Parhaat kiitoksemme mieluinen tupanen ja koko mahtava, ihana Someron saari.”

17.8.1973. Kiitos kaikesta. Täällä on ollut ihana viikko. Olen aistinut vain kaiken sen, minkä olen halunnut: rauhan, meren pauhun, lintujen laulun ja etten unohtaisi kulinaarisia nautintoja, tuoreen kalavellin!”

Säästä on mainintoja hyvin runsaasti. Mistä ilmansuunnasta tuuli käy. Onko sateista vai aurinkoista. Enimmäkseen on kirjoitettu kauniista kesäpäivistä, mutta koko kesää ei ole aurinko silloinkaan paistanut ja merkintöjä löytyy myös sateisista kesistä ja luonnonvoimien mahtavuudesta.

”13.7.1953. Aurinko paistaa selkeältä taivaalta. Tuuli on merenpuoleinen, joka tekee ilmasta vähän kolean, mutta niin raikkaan ja kalanhajuisen.”

”Sunnuntaina heinäkuun 28. 1963. Olemme sakilla täällä Somerossa. Kaunis päivä. Meri on peilityyni ja vesi lämmin kuin äidin syli.”  

”22. heinäkuuta 1953.  Aamulla ei herätty lintujen lauleloon, vaan luonnonvoimien mahtavaan pauhinaan. Päivällä tuli ankara sade, ukkonen jyrisi ja tuuli. Oikea Jumalan myrsky!” 

Mökkikirjan sivuilla verestellään muistoja. Tuumaillaan, miten aika kulkee kulkuaan ja sukupolvet vaihtuvat. Miten monet kalavellit ja kahvipannulliset kämpän piisillä on valmistettu. Mietitään, kuinka paljon tämän saaren kivikkoiset kankaat ovat nähneet elämää, joka vuosikymmenten myötä on myös saaressa muuttunut. Elämiseen ja saaressa olemiseen on haettu helppoutta ja vaivattomuutta. Kirjoituksissa mietitään myös, vieraannuttaako se ihmisen luonnosta ja kuinka kauaksi?  

Vanhasta mökkikirjasta, jota helatorstain auringossa Somerossa selailin, löytyy kirjoituksia neljän vuosikymmenen ajalta. Jokaisella sivulla voi aistia sen, että täällä Somerossa ensisijalla on nauttiminen luonnosta ja sen tarjoamasta rauhasta. Luotan, että näin on edelleen, vaikka elämätyyli on nyt toisenlainen. Tähän loppuun laitan Eeva- mummuni kirjoituksesta lyhyen pätkän. Minun on helppo yhtyä hänen ajatuksiinsa, vaikka niiden ja tämän päivän välissä on aikaa lähes kuusi vuosikymmentä.

”Heinäkuun 30. 1962. Olemme olleet viikon täällä Somerossa nauttimassa ihanasta lomasta. Nyt on paluupäivä maihin takaisin. Ilma on mitä ihanin. Istun tässä ulkona kivellä ja kuuntelen, miten meri hiljaa loiskii rantakiville suolaisen veden. Haluaisin kuunnella aina ja aina uudestaan samaa suurta, mahtavaa ja niin kaunista, loppumatonta laineiden laulua.” 

      

                                             - Jaana