IHANA TOUKOKUU

Toukokuu alkoi pitkällä viikonlopulla, sillä vappu sattui tänä vuonna perjantaille. Liialla lämmöllä ei meitä vielä ole hemmoteltu, mutta kevät on tässä ja nyt. Vaikka huhtikuun viimeisellä viikolla edelleen tuli räntäsateita ja raekuuroja, oli vappuaaton ilta kaunis, tyven ja aurinkoinen. 

Ajatus mökille menosta yökuntiin on ollut mielessä ja vilahdellut puheissa. Niinpä päätettiin, että jos suinkin sää sallii, menemme pitkän vappuviikonlopun aikana ja jäämme yöksi. Lauantaina vene sitten rantautui Someron laituriin. Ensimmäinen homma, kuten aina talven jälkeen, ennen kuin mökillä aletaan asua, on siivoaminen. Ulos siis kaikki, mikä irti lähtee. Tuuletusta, tamppaamista, pyyhkimistä, pesemistä ja järjestämistä muutama tunti. Mukana tuotiin paljon puhdasta pyykkiä, jota oli syksyllä kuljetettu toiseen suuntaan, kotiin pestäväksi. Touhua riitti, mutta illalla oli ihana tunne, kun kaikki oli valmista ja puhdas tuoksu täytti koko mökin. Takassa ritisi tuli, oli lämmin ja kehossa tuntui saunan löylyjen jälkeinen raukeus. Tuli valvottua myöhään. Pistin merkille, että yön tunteinakaan pimeys ei ollut enää sysimustaa, vaan paremminkin syvää hämärää. Valoisia kesäöitä kohti siis kuljetaan. Sytytin silti pari lyhtyä porraspieleen. Ne kun luovat niin mukavaa tunnelmaa. Taivaalta ripsotteli vähän vettä ja hentoisen sateen ropinaan oli mukava nukahtaa.

Sunnuntai aamuna olimme kuin pussissa, sillä merellä oli sakea sumu, joka ympäröi kaiken ja piilotti tutun maiseman näkyvistä. Isoja kiviä, kallioita tai naapurisaaria ei näkynyt. Välillä sumu vähän hälveni tai häipyi hetkeksi kokonaan, mutta vain tullakseen taas takaisin. Sumu teki myös ilmasta kostean ja kolean. Vielä myöhään iltapäivällä se putkahti jostain oikein kunnolla meren ylle ja pysytteli siinä hyvän tovin. Lopulta sumu kuitenkin joutui antamaan tilaa auringolle, joka sinnikkäästi heitteli säteitään sen läpi. 

Illalla kuljeskelin saarella ristiin rastiin. Lintujen laulu täytti pienen metsän. Rannoilla kulkiessa huomasin, että vedessäkin oli vilkasta, kun lintupariskuntia muodostettiin ja sulhasehdokkaat kisasivat suosiostaan. Käkkyräiset pihlajat olivat saaneet jo pienet silmut. Näin myös västäräkkejä. Ne pyrähtelivät ympäriinsä ja keikuttelivat pyrstöjään rantakivillä. Vanhan sanonnan mukaan västäräkistä vähäsen – kesään. Pääskysestä ei sitten enää päivääkään. Niitä en vielä tällä reissulla nähnyt. Luonto on nyt niin parhaillaan kuin olla ja taitaa. Ihana toukokuu! Tuo kesä tullessasi. 

                        

                                                                          - Jaana