Välipäivät

Jälleen kerran on vietetty joulu aattoineen ja pyhineen. Eletään välipäiviä. Jos tähän saakka on ollut selvillä viikonpäivistä, välipäivät viimeistään sekoittavat ne. Jos välipäivinä on töitä, ei olekaan maanantai, kun sorvin ääreen palataan. Tänä vuonna se sattuu olemaan perjantai, mikä tarkoittaa monille yhden päivän työrupeamaa, jota seuraa viikonloppuvapaa. Sen jälkeen alkaa uusi viikko, johon sisältyy uudenvuodenaatto ja -päivä. Siis lisää pyhiä keskellä viikkoa ja vielä seuraavankin viikon alkuun, kun vuorossa on loppiainen. Siihenpä joulunaika sitten päättyykin, vaikka vanhan kansan opetusten mukaan se jatkuisi vielä viikon, jolloin paha Nuutti vie joulun pois.

Omalla kohdallani joulu on ollut lepoa ja rentoutumista arjesta ja työstä. Se on ollut yhdessäoloa kaikista rakkaimpien kanssa. Jouluun on mahtunut iloa ja hiljaisia hetkiä, joiden myötä on kulkenut moniin muistoihin. Joulunaika on muistojen aikaa ja taas kerran on saanut huomata, miten suuri voima muistoilla on. Ne herättävät mieleen ihmisiä ja tapahtumia vuosikymmentenkin takaa ja tunteet mylläävät: ilo ja kiitollisuus, mutta myös kaipuu ja ikävä. Voi muistaa hyvin yksityiskohtaisesti joitakin tilanteita ja havahtua ihmettelemään, mihin aika kuluu. Kuinka kauan omista lapsuusjouluista onkaan aikaa, kun omienkin lasten lapsuusjouluista on jo hyvä tovi.

Tänä vuonna minulla on onni pitää välipäivät lomaa. Tänään vähän ennen puolta päivää huomasin, että aurinko ilmestyi taivaalle. Ei se korkealle kivunnut, mutta paistoi kuitenkin ja antoi ihanaa valoa. Ajattelin, että nappaan muutaman kuvan tuosta ilahduttavasta valoilmiöstä. Hetken kuljeskelin takapihalla kameran kanssa, mutta ei oikein tuntunut kuvaaminen onnistuvan. Niinpä puin lisää vaatetta ja lähdin kävelemään rantaan päin, sillä meri on aina otollinen kuvauskohde. Maisema oli kaunis. Puhtaanvalkoinen sataneesta lumesta. Oikein talven ihmemaa, kun katseli ympärilleen. 

 

Lopputuloksena oli, että tein parin tunnin kävelylenkin. Samalla tulin tallentaneeksi tämän joulunajan kaunista talvimaisemaa. Mieli rauhoittui, kuten luonnossa liikkuessa aina. Muutaman asteen pakkanen teki ilmasta raikkaan ja jäädytti meren täyteen pyöreitä kalikoita, jotka soljuivat veden liikkeen mukana ja saivat aikaan mukavaa, kilisevää ääntä osuessaan toisiinsa. Aurinko jaksoi paistaa vielä Meksin kalliolle saapuessani ja sain meren lisäksi kuvia lumisesta metsästä. 

Tämä välipäivä oli hyvä päivä! Enpä olisi työpäivän jälkeen enää ehtinyt nauttimaan auringon tarjoamasta upeasta valosta ja kulkemisesta poluilla lumisessa metsässä.  Siellä tavoitti vielä hetkittäin joulufiiliksenkin.

 - Jaana