UUTEEN VUOTEEN JA VUOSIKYMMENEEN

Tänään vaihtuu vuosi ja samalla myös vuosikymmenen. Ajatuksissa oli, että nämä vaihtumiset tapahtuisivat pikkupakkasessa, lumivalkoisen maiseman ympäröimänä ja kauniin tähtitaivaan alla. Mitä vielä! Mittari on näyttänyt viime päivien ajan muutamaa plusastetta, vettä on satanut kuin kesällä konsanaan ja joka puolella on jäätikkö, jonka pinta kiiltelee vaarallisesti vesilätäköiden alla valon osuessa siihen.  Tapaninpäivän kaunis talvimaisema on muisto vain. Ulos ei ole huvittanut lähteä vesisateen vuoksi eikä turvallisuussyistä, jos on halunnut pitää luunsa ehjinä. Näillä keleillä postin hakeminen laatikosta tai roskapussin vieminen ovat olleet päättäväisyyttä vaativia, lähes uhkarohkeita tekoja. Kieli keskellä suuta on saanut luistella jäätiköllä ja pystyssä pysyminen on ollut tuurista kiinni.

Säästä huolimatta aika kulkee kulkuaan ja vuodenvaihde on jälleen edessä. On siis aika summata mennyttä vuotta ja miettiä, mitä tulevalta toivoisi. Lupauksiakin monet antavat, mutta minä en kuulu heihin.

Tähän päättymässä olevaan vuoteeni on kuulunut olennaisesti väsymyksen tunne. Olen siis antanut itselleni luvan olla ja levätä. Olen palautunut monien aiempien vuosien sattumien summista. Asioista, jotka veivät jaksamiseni välillä aika lailla äärirajoilleen. Näin loppuvuoteen päästessä olen kuitenkin huomannut, että lepääminen on kannattanut, sillä voimani ovat hiljalleen palautuneet. Kaikkiin vuosiin kuuluu asioita, jotka herättävät monenlaisia tunteita laidasta laitaan ja ne vaikuttavat myös olotilaan, omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen. Niin tähänkin vuoteen, joka antoi myös luottamusta siihen, että kaikenlaisesta elämässä selviää ja lopulta aikakin tulee avuksi.

Miettiessäni kuluneen vuoden parhaita hetkiä, tulee ensimmäisenä mieleen kesäpäivät mökillä saaressa. Leppoisa oleminen ja tekeminen, mukava puuhastelu ja pienet urakatkin. Meri ja aurinko. Tapaamiset ihmisten kanssa ja yhdessä vietetyt hauskat hetket. Soutelemiset peilityynessä illassa ja auringonlaskujen ihaileminen. Lintupoikueiden seuraaminen laiturin nokalta, kun ne uiskentelivat emon johdolla ja välillä lepäsivät rannalla yhtenä pehmoisena höyhenkasana. 

Toinen mieleen jäänyt mukava juttu oli Kroatian matka. Mlinin pieni kalastajakylä, jossa majoituimme, oli tunnelmallinen. Dubrovnikin vanha kaupunki hurmasi historiallaan. Linnoituksen muureilla kiivettäessä kapeita portaita riitti ja hiki virtasi. Ylimmän tornin luo saavuttaessa huikeat näköalat yli kaupungin palkitsivat vaivan. Mostarin kaupunki oli Jugoslavian sisällissodan tuhoisten pommitusten jäljiltä uudelleenrakennettu. Sodan kauhuista ja tuhosta oli haluttu jättää näkyviä muistutuksia - talojen raunioita ja luodinreikiä seiniin. Pääsimme ihailemaan myös Mostarin todella kaunista vanhaa kaupunginosaa sekä Kravican vesiputouksia. 

Työelämässä parasta on vuoden aikana ollut palaute nuorilta, joiden kanssa työskentelen. Palkitseva tunne, kun on voinut olla jollekin hänen luottamuksensa arvoinen.  

Uudelle vuosikymmenelle ja alkavaan vuoteen haluan kulkea avoimin mielin. Toivoisin edelleen oppivani jotain uutta. Työtä ja vapaata saisi olla sopivassa suhteessa. Haluaisin yhä paremmin huomata elämän pienet ilot ja nauttia niistä ihan täysillä. Terveyttä toivon itselleni, läheisilleni, ystäville ja tuttaville. Mitä enemmän ikää tulee sitä suuremmaksi kasvaa terveyden merkitys. Siksipä täytyy tuumailla yhtä lupauksen tapaista: pitää itsestään mahdollisimman hyvää huolta. Enkä tarkoita tiukkaa kuntokuuria, vaan lempeyttä ja armollisuutta itseä kohtaan sekä ajan antamista itselleen. Luotan, että noista keinoista on apua myös silloin, kun oikein kovasti ottaa pannuun.

Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

-        -  Jaana