Elämänmerellä

Tänään vaihtuu vuosi ja samalla myös vuosikymmenen. Ajatuksissa oli, että nämä vaihtumiset tapahtuisivat pikkupakkasessa, lumivalkoisen maiseman ympäröimänä ja kauniin tähtitaivaan alla. Mitä vielä! Mittari on näyttänyt viime päivien ajan muutamaa plusastetta, vettä on satanut kuin kesällä konsanaan ja joka puolella on jäätikkö, jonka pinta kiiltelee vaarallisesti vesilätäköiden alla valon osuessa siihen.   Tapaninpäivän kaunis talvimaisema on muisto vain. Ulos ei ole huvittanut lähteä vesisateen vuoksi eikä turvallisuussyistä, jos on halunnut pitää luunsa ehjinä. Näillä keleillä postin hakeminen laatikosta tai roskapussin vieminen ovat olleet päättäväisyyttä vaativia, lähes uhkarohkeita tekoja. Kieli keskellä suuta on saanut luistella jäätiköllä ja pystyssä pysyminen on ollut tuurista kiinni. Säästä huolimatta aika kulkee kulkuaan ja vuodenvaihde on jälleen edessä. On siis aika summata mennyttä vuotta ja miettiä, mitä tulevalta toivoisi. Lupauksiakin monet antavat, mutta minä...

Olen aina tykännyt kirjoittaa. Kirjoittamalla voi purkaa omia tunteitaan ja selkiyttää ajatuksiaan. Tänä syksynä rohkaisin mieleni ja tarjosin yhtä tekstiäni Hidasta Elämää – sivustolle. Hyvin nopeasti sain vastauksen, että he julkaisevat tekstini mielellään Lukijalta- blogissaan, koska uskoivat sivustonsa lukijoilla olevan siihen samaistumispintaa. Osuivat arviossaan oikeaan, sillä lukijoita riitti ja sain ihmisiltä kiitosta ja ihania kommentteja tekstistäni. Pari viikkoa myöhemmin teksti julkaistiin myös Facebookissa Hidasta Elämää-sivulla. Tykkäyksiä tuli ja tekstiäni myös jaettiin paljon. Aiheesta monet näyttivät löytävän tuttuja tuntemuksia, vaikka elämäntilanteet saattoivat olla erilaisia. Kirjoitin tekstissäni ruuhkavuosistani ja siitä, miltä tuntuu nyt, kun olen niistä selvinnyt. Uskon, että ne, jotka tuntevat minut ja tietävät elämästäni enemmän, lukivat tekstiä eri tavalla kuin ne, joilla ei sitä tietoa ollut. Ilahduttavaa kuitenkin, että niin monet pystyivät tekstiini sama...

Jälleen kerran on vietetty joulu aattoineen ja pyhineen. Eletään välipäiviä. Jos tähän saakka on ollut selvillä viikonpäivistä, välipäivät viimeistään sekoittavat ne. Jos välipäivinä on töitä, ei olekaan maanantai, kun sorvin ääreen palataan. Tänä vuonna se sattuu olemaan perjantai, mikä tarkoittaa monille yhden päivän työrupeamaa, jota seuraa viikonloppuvapaa. Sen jälkeen alkaa uusi viikko, johon sisältyy uudenvuodenaatto ja -päivä. Siis lisää pyhiä keskellä viikkoa ja vielä seuraavankin viikon alkuun, kun vuorossa on loppiainen. Siihenpä joulunaika sitten päättyykin, vaikka vanhan kansan opetusten mukaan se jatkuisi vielä viikon, jolloin paha Nuutti vie joulun pois. Omalla kohdallani joulu on ollut lepoa ja rentoutumista arjesta ja työstä. Se on ollut yhdessäoloa kaikista rakkaimpien kanssa. Jouluun on mahtunut iloa ja hiljaisia hetkiä, joiden myötä on kulkenut moniin muistoihin. Joulunaika on muistojen aikaa ja taas kerran on saanut huomata, miten suuri voima muistoilla on. N...