LOKAKUUN LOISKETTA

 

Niin huomaa taas kesän jääneen taakse. Erityisen kauniista ruskasta ja syksyn väriloistosta ei tänä syksynä juurikaan päästy nauttimaan. Puiden lehdet muuttuivat vain jotenkin tummiksi ankarassa vesisateessa ja lensivät oksilta alas kovien tuulten mukana. Sadetta ja tuulta on kyllä riittänyt. Vettä on tullut niin valtavasti, että maisemiin näyttää ilmestyneen uusia järviä, kun pellot täyttyvät vedestä. Alikuluissa tarvitsee soutuveneen, jos sitä kautta aikoo liikkua. Kaupungeissa kaivot pursuvat kuin suihkulähteet konsanaan, sillä tällaisen vesimäärän vastaanottaminen on mahdottomuus. Myrskytuulet katkovat sähköjä ja kaatavat puita. Ja kaiken kukkuraksi pimeys, joka aamuisin kellon herättäessä tekee sängystä nousemisesta kaksin verroin hankalampaa.


Vähissä tuntuu olevan syksyn hyvät puolet, kun ne väritkin jäivät melko heikoiksi. Olenkin enimmäkseen istunut sisällä käsitöitä tehden ja kuunnellut sateen kohinaa ja tuulen ujellusta. Tänään oli onneksi parempi päivä kuin sääennusteen mukaan lupailtiin. Oli mukava olla ulkona ja saada pihalla vähän syystöitä tehdyksi.

Lokakuu alkoi reissaamisella. Ensin oli työmatka Turkuun, missä meni pari päivää. Tarjotun koulutuksen antia en pitänyt kummoisena. Mukavien työkaverien kanssa syntyi kuitenkin hyviä keskusteluja ja koettiin yhdessä hauskoja hetkiä.  Kotiin päin tultaessa junamatkalla sattui kaikki, mitä sattua voi. Vessat eivät toimineet, paitsi yksi, vaunun yläkerrassa sijaitseva. Jono oli pitkä. Matkustajissa oli paljon samalla työreissulla olleita ja koska koulutuspäiviin liittyi myös messumeininkiä, oli jollain osastolla tietenkin ollut jaossa suomalaisten kovasti rakastamia ämpäreitä. Muutamat jaksoivat niitä raahata mukanaan junaan ja viedä kotiin asti. Vessojen toimimattomuus aiheuttikin jo kyselyjä, kenellä niitä ämpäreitä olikaan matkassa. Ilma junan vaunuissa oli niin huono ja raskas, että sitä olisi voinut veitsellä leikata.

Ravintolavaunussa oli älytön jono ja vain yksi työntekijä, joka yritti parhaansa mukaan ehtiä joka paikkaan: tehdä ruoka-annoksia ja tarjoilla ne ravintolavaunussa pöytiin, olla kassalla ja täyttää vitriiniä. Ystävällisesti hän kiireestä huolimatta palveli asiakkaita ja jaksoi hymyilläkin. Ehkä sillä oli vaikutuksensa siihen, että porukka säilytti hyväntuulisuutensa ja tuntui ymmärtävän, että tällaista vain sattuu joskus, eikä se ole oikein kenenkään syy.

Vastoinkäymiset eivät loppuneet vielä tähän, vaan Parkanossa jouduimme siirtymään junasta busseihin, joilla matkustimme Seinäjoelle saakka. Busseja oli monta ja ne olivat tupaten täynnä. Yhteen junaan mahtuu paljon ihmisiä.  Bussimatka tietenkin viivästytti kotiin pääsyä, joka olisi ollut aivan riittävän myöhä, vaikka juna olisi ollut alun perin suunnitellussa aikataulussa. 

Kun iltamyöhällä sai viimein avata kotioven, olo oli enemmän kuin helpottunut. Kotiin on aina hyvä tulla ja joskus aivan erityisen hyvä. Seuraavana aamuna oli edessä tavallinen työpäivä, aikainen herätys ja aivan tööt- olo. Siitäkin päivästä selvittiin. 

Hyvin nukutun yön jälkeen olikin jo edessä uusi junamatka. Nyt Tampereelle. Ratatyöt oli saatu päätökseen ja matka taittui mukavasti. Tampereen reissu oli kaikin puolin kiva. Kävin lunastamassa viime keväänä äitienpäivälahjaksi saamani teatteriliput. Tampereen teatterin Frenckellin näyttämöllä pääsin näkemään Kaikki ystäväni- esityksen, josta kyllä nautin. Viikonloppu oli mukavan leppoisa ja kotimatka junalla sujui lähes suunnitellusti. Vain vartin verran myöhässä aikataulusta.

Täytyy yrittää ujuttaa tähän syksyyn mukavia, pieniä piristyksiä sopivin välein nyt, kun mökkikausi on auttamattomasti takana päin. Yhteen konserttiin olen jo liput ostanut, että sitä odotellessa. Ja meneillään on myös yksi isompi kirjoitusprojekti, jolle toivoisin olevan nykyistä enemmän aikaa. Se on kovin mielenkiintoinen juttu, josta joskus tulevaisuudessa kerron enemmän. 

Pimeydestä, koleudesta, vesisateesta ja myrskytuulista huolimatta mukavaa syksyn jatkoa! Sytytetään kynttilöitä ja tehdään asioita, joista tulee hyvä olo. Kyllä se siitä. 

                                                - Jaana 
                        


Kommentit

  1. Kyllä se siitä ❣ Onhan tästä ennenkin selvitty.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ROOSIN LEIPOMO - PALA HIMANGAN PAIKALLISHISTORIAA

MUISTOISSA SAHANMÄKI

TAMMIKUU ON TAPUTELTU