MERIPÄIVIÄ

Jälleen olen saanut viettää kesäpäiviä mökkisaaressa. Lähes parin viikon mittaiseen mökkeilyyn mahtui aurinkoa, vähän sadetta, tuulta ja tyyntä. Yksi hellepäiväkin joukossa oli ja sääennusteiden mukaan se oli kesän viimeinen. Lähes kolmenkymmenen asteen lämpötiloja on kuulemma turha odottaa ennen ensi kesää. Nämä puolipilviset päivät, jolloin lämpöasteet ovat huidelleet parinkymmenen tietämissä, ovat mielestäni olleet oikein hyviä päiviä. Kesältä ne ovat tuntuneet.

Parasta lomalla on mielestäni se, ettei puhelimeen tarvitse asettaa herätystä. Uuteen päivään voi käynnistyä hiljalleen, kaikessa rauhassa. Mökillä nautin aamupalan syömisestä ja kahvittelusta ulkona. Samalla saan katsella merta ja seurata joutsenperheiden puuhia ja muuta saaren luontoa. Saaressa ja mökillä oleminen ovat itselleni kesän parasta antia.

Pääsin seuraamaan aitiopaikalta kyhmyjoutsenperheen puuhia. Ne eivät välittäneet yleisöstä, vaan päästivät muutaman metrin päähän ihastelemaan itseään ja poikasiaan, joita oli neljä. Näytti siltä, että poikaset lepäsivät uintimatkasta, asettuen saaren rantaan yhdeksi untuvaiseksi kasaksi. Sillä aikaa vanhemmat sukivat sulkiaan järjestykseen suurella antaumuksella työhönsä keskittyen. Joutsenten pitkät kaulat taipuivat ihmeellisille mutkille. Yksi poikasista käyttäytyi uhmaikäisen tavoin ja erkani muusta porukasta.  Jonkin ajan kuluttua iso joutsen kuitenkin alkoi äännellä vaativasti ja uhmaikäisenkin oli liityttävä muun perheen joukkoon. Viimein ne peräkanaa kulkien menivät veteen. Isot joutsenet sukeltelivat rantavedessä ja poikaset yrittivät mallin mukaan tehdä samoin. Siinä ne hetken olivat aivan rannan tuntumassa ja uivat sitten kauemmaksi.

Oli toinenkin kyhmyjoutsenperhe. Siinä oli vain yksi poikanen. Yhtenä iltana laiturin suunnalta kuului niin kova meteli ja veden loiskutus, että oli mentävä katsomaan, mitä siellä tapahtuu. Mekkalan perusteella olisi voinut kuvitella joutsenta isomman eläimen mellastavan rantavedessä. Joutsenia oli kolme: kaksi kyhmyjoutsenta ja yksi laulujoutsen, joka ilmeisesti pyrki niiden porukkaan. Säälimättä kyhmyjoutsenet kuitenkin antoivat sille lähtöpassit ja kunnon matsin jälkeen laulujoutsen joutui siirtymään rannasta kauemmaksi merelle ja jatkamaan uiskenteluaan yksin. Vasta tuon kamppailun jälkeen huomasin rannalla poikasen, jota kyhmyjoutsenet tunkeilijasta päästyään menivät hoivaamaan. Kun ne lähtivät uimaan naapurisaarta kohti, emo ui tiiviisti poikasen vierellä. Se piti poikastaan tarkoin silmällä aivan kuin vakuuttaen suojelevansa sitä kaikelta. 

Joutsenten lisäksi saaressa asusti orava, joka varsin vikkelästi vilahteli siellä täällä. Näin myös harmaahaikaran saaren vieressä olevalla luodolla ja sain sen kuvattua, koska mökkinaapuri ystävällisesti ilmoitti haikaran ilmestymisestä. Lokit, jotka ovat valloittaneet tuon luodon alueekseen, mellastivat kovasti haikaran saapuessa. Jonkinlainen valtataistelu siis käynnissä sielläkin. Melkein toivoisin haikaran voittavan, sillä lokkeja oli valtava määrä ja ne pyrkivät nähtävästi laajentamaan reviiriään saaren rantamille. Olivat paskoneet laiturit, rantakivet ja lähimpänä luotoa olevien mökkien katot melkoiseen siivoon. Mökkinaapuri kertoi haikaroita olleen kaksi, mutta en usko niillä olevan saumaa asettua luodolle pysyvämmin. Eivät pärjää sellaiselle lokkiarmeijalle. Hyvä sentään, että muitakin lintulajeja näyttäytyy.

Hauskuutta ja hämmästystä herätti saareen eksynyt pulu, jonka ilmestyminen nousi puheenaiheeksi mökkiläisten kesken. Tavallisesti pulut viihtyvät kaupungeissa, mutta tämä yksilö oli jollain käsittämättömällä tavalla päätynyt saareen. Siinä se kuopusteli kulkiessaan, eikä välittänyt ihmisistä mitään. Eipä ole moista ennen mökkisaaressa nähty. Pulun saapuminen saareen oli siinä määrin yllättävää, että sitä oli vaikea todeksi uskoa. 

Kesä on kaunis. Se on odotettu, eikä ihme, maassa, jossa eletään suurin osa vuodesta pimeydessä ja kylmyydessä. Kesän tuoma valo ja lämpö ovat enemmän kuin tervetulleita. Olen nauttinut valtavasti kesäöiden unenomaisesta hiljaisuudesta. Hetkistä, jolloin horisonttiin painuvan auringon viime säteet heijastuvat meren pintaan ja merimaisema kylpee lämpimässä valossa.

Jos kesää voisi tallettaa, minä pullottaisin auringonpaistetta ja kiertäisin korkin lujasti kiinni. Sulloisin lämpöä rasiaan ja sulkisin kannen tiiviisti. Pistäisin purkkiin laineiden laulua ja pussin pohjalle pikkulintujen viserrystä. Keräisin koriin kesäsateen ropinaa ja sen ihanan, ilmassa leijuvan tuoksun. Sitten syksyn loskassa ja pimeydessä sekä talven pakkasissa nauttisin niitä kaikkia pieninä annoksina. 

Ei pidä kuitenkaan kiirehtiä asioiden edelle. Parastahan on, että kesä on tässä ja nyt. Ihanaa, kun on aikaa kesäpuuhille, tarpeellisille ja jonninjoutaville. Vielä saa jatkaa uimista, soutelemista, mattojen pesua, marjastamista, kukkaseppeleiden solmimista ja unisieppareiden ynnä muiden turhuuksien askartelua, kun siltä tuntuu. Nautitaan hetkistä ja kerätään voimaannuttavia kesämuistoja.

- Jaana 

.