TAITTUNUT TALVEN SELKÄ
Huikean ihania, aurinkoisia päiviä on mahtunut tähän helmi- maaliskuun vaihteeseen. Talvilomaviikolla olen saanut nauttia ulkoilusta merenjäällä, mikä on mielestäni tähän aikaan vuodesta ihan huippua. Yöpakkaset pitävät huolen, että lumi ja jää pysyvät. Ne ovat tarjonneet myös kantohankikelejä ja mikäs sen mukavampaa. Päivällä aurinko on paistanut, eikä pakkasta ole ollut kuin nimeksi ja plussankin puolelle lämpötila on kivunnut. Olen hiihtänyt ja ollut kiitollinen sille/niille ihmisille, jotka ovat vetäneet latuja jäälle ja peltojen laidoille. Perinteisen hiihtotyylin harrastajana on ollut mukavaa sivakoida oikeaa latua pitkin.
Myös kävellen jäällä on ollut ihana liikkua. Viikon puolivälin paikkeille sattui kovin tuulinen päivä ja jäällä kulkiessa tuulen voimakkuus kyllä tuntui. Tuulesta huolimatta aurinko paistoi kirkkaansiniseltä taivaalta valkoisten pumpulipilvien lomasta. Katse kiinnittyi myös kahteen, taitavasti kaartelevaan isoon lintuun. Siipien väli oli mittava ja ne kiertelivät kauan ympäriinsä, välillä laskeutuen alemmaksi, sitten taas nousten korkeuksiin. Hieno näky ja saimme pitkän tovin seurata merikotkien taidokasta lentoa. Lienevätkö pariskunta? Huomasin miettiväni, olivatko samoja, jotka viime kesänä vierailivat mökkisaaren viereisellä kivikolla, jonka ruohojen seassa lokit pesivät. Ei voi tietää, mutta ajatus kulki kesäiltoihin, jolloin seurasimme mökkisaaren rannassa merikotkien hyvin helpon ja vaivattoman näköisiä pyyntiretkiä. Samoja tai eivät, mutta pyyntiretkellä merikotkat kaiketi olivat nytkin. Saaliin löytyminen vain näytti nyt olevan huomattavasti haastavampaa.
Tämänhetkinen
maailmantilanne herättää epävarmuutta, ahdistusta ja pelkoakin. Isot asiat
mylläävät ja sota kaikkine kauhuineen on lähellä meitäkin. Ajatukset ovat
Ukrainan tapahtumissa ja katkeamaton uutisvirta tavoittaa, vaikka sitä yrittää
säännöstellä suojatakseen itseään. Sympatiat ovat vahvasti ukrainalaisten
puolella ja apua tarjotaan sodan jalkoihin tahtomattaan joutuneille ihmisille.
Samanaikaisesti pelätään sodan laajenemista ja epätodellisuuden tunteen
vallassa mietitään, voiko tämä olla tottakaan.
Maailman myllertäessä täytyy vain jatkaa omaa pientä elämäänsä. Pitää kiinni asioista, joista saa hyvää mieltä, tehdä työtä ja tietenkin seurata niitä uutisia pysyäkseen ajan tasalla tapahtumista. Täytyy toivoa parasta, sillä muuta ei voi.
Tämän talvilomaviikon aikana olen ulkoilun lisäksi nauttinut kotona olemisesta. Hitaista aamuista, lukemisesta, käsitöistä, leipomisesta ja monista muista pienistä arkisista asioista. Kaikki on tuntunut mukavalta, jopa perusteellinen viikkosiivous, sillä kevättalven auringon kirkas valo paljastaa armotta kaiken kertyneen pölyn.
Talven
selkä on taittunut ja kevättä kohti kuljetaan. Päivänvaloa riittää jo iltaan
saakka. Eilenkin ehdin valoisaan aikaan jäälle hiihtelemään vielä iltasella ja
sehän tarkoittaa, ettei pimeys ole valloillaan työpäivien jälkeenkään. Valoisa
aika lisääntyy koko ajan, mikä tuntuu ihanalta taas pitkän pimeyden jälkeen.
Maailmantilanteen tuomien synkkien pilvien alla on yritettävä pitää toivosta kiinni
ja odotettava tulevan kevään tuovan valoa, kaikin tavoin.
Samoja tunteita ja mielen levotonta myllerrystä olen kokenut viikon aikana, niinkuin varmaan moni muukin. Toisaalta olen onnellinen ja kiitollinen omassa elämässäni. Kevään valo ilahduttaa ja toivottavasti maailtilanteeseen saadaan myös valoa.
VastaaPoista