ASIOILLA ON AINA PUOLENSA

Hupsista vaan! Niin jäi elokuukin taakse ja nyt on jo kohdattava totuus, että kesä on muisto vain. Syksy on tullut ja alkaa hiljalleen levittäytyä väreinä maisemaan. Toivon tietenkin lämpöisten syysvärien runsasta loistoa. Kaunista ruskaa, jossa riittää ihailtavaa. Sen sijaan pimeys, joka tulee mielestäni jo nyt aivan liian aikaisin, suorastaan kauhistuttaa. En tykkää yhtään. Tässä vaiheessa vuotta se tuntuu pahimmalta. Sitten, kun se on ottanut vallan ja täyttää suurimman osan vuorokaudesta, siihen on ilmeisesti jo tottunut. Pienessä tihkusateessa tai räntää vihmovan taivaan alla liikkuu ulkona heijastimin varustettuna, eikä ole moksiskaan.

Minun syksyyni on kuulunut työpaikan vaihtaminen ja sen myötä paljon uusia ihmisiä ja asioita. Tällaisiin muutoksiin liittyy aina uutta opeteltavaa, vaikka työ itsessään säilyisi samana. Muutoksissa piilee silti myös voimavaroja vahvistava puoli. On hyvä, ettei jämähdä paikoilleen ja saa kokea uusia juttuja ja tutustua uusiin ihmisiin. Muutokset vaativat, mutta myös antavat. Asioilla on aina puolensa.

Viime viikolla nautin peräti kolmesta työpäivästä luonnossa. Sain kulkea suolla pitkospuita pitkin ja nuuhkia suopursujen vahvaa tuoksua. Nauttia auringosta järvimaisemissa ja yläkoulunsa tänä syksynä aloittaneiden 7- luokkalaisten rennosta seurasta. Sain tutustua myös muutamiin uusiin työkavereihini paremmin. Nyt muistan jo nimiä ja osaan yhdistää niitä oikeisiin kasvoihin. Ilmat suosivat noita leirikeskuksessa ja sen ympäristössä viettämiämme ryhmäytyspäiviä. Yksi päivä kolmesta oli viileämpi, mutta pukemalla useamman kerroksen, luonnossa liikkuminen oli ihan jees.  

Viime viikonloppuna kylmä pohjoistuuli puhalsi voimakkaasti. Saunan jälkeen istuin hetken takapihan terassilla kynttilälyhdyn valossa. Katselin pimeyttä ympärillä ja ihailin tähtitaivasta. Kuuntelin puiden lehtien kahinaa tuulessa ja kaipasin mökkisaareen. Olisi ollut mukavaa olla siellä. Pulahtaa saunan jälkeen mereen ja kuunnella lyhtyjen valossa aaltojen pauhua. Toisaalta, kotona saimme nukkua yön rauhassa. Ei ollut huolta veneestä, jota saaren laiturissa olisi pitänyt vahtia, ettei kova tuuli sitä liikaa riepottelisi. Asioilla on aina puolensa.

Kesän mentyä, lomien päätyttyä ja syksyn merkkien ilmaantuessa tuntuu usein, että edessä on paluu tasapaksuun ja tylsäänkin arkeen. Elämästä tuntuu kesän myötä katoavan jotain. Ainakin valo, ne ihanat yöttömät yöt. Myös kesän lämpö katoaa ja tilalle tulee syksyn koleus. Lomalla reippaasti väärille raiteille kiepsahtanut vuorokausirytmi vaatii korjausliikkeen, että jaksaa aamuisin herätä töihin. Työ täyttää päivät ja tuntuu vievän mehut liki viimeiseen pisaraan. Pian arkirytmiin kuitenkin pääsee taas kiinni. Päivät ja viikot soljuvat vinhaa vauhtia ja illat työpäivien jälkeen jäävät lyhyiksi. 

Jos kovin tylsältä tuntuu, kannattaa hetkeksi pysähtyä miettimään, miten asiat oikeasti ovat. On terve ja pystyy tekemään monenlaista. On kiva, että on työpaikka, johon mennä. Syksyn pimeys on hyvä syy kaivaa kynttilät esiin ja nauttia niiden valosta. Lisää luonnon väriloistoa on lähiaikoina luvassa ja vielä pääsee mökkisaareenkin nauttimaan syksyn tunnelmasta. Hetken pysähtyminen nostaa esiin monia kiitollisuuden aiheita. Kaikki onkin ihan hyvin. Asioilla on aina puolensa. Ja niitä on vähintään kaksi. 

                                             - Jaana