Elämänmerellä

Illat hämärtyvät ja pimeys hiipii esiin jo aikaisin. Se jatkuu aamuun saakka ja edelleen, kun kännykän kello soi. Olisi ihana kääntää kylkeä pimeässä huoneessa ja jatkaa unia lämpimässä peiton alla. Työt kuitenkin kutsuvat, joten eipä auta kuin nousta ylös ja napsauttaa valot päälle, että näkee ryhtyä aamutoimiin. Onneksi päivä vähän valkenee, ennen työmatkaa. Vielä ei tarvitse aamuin säkkipimeässä ajella, mutta kaukana ei ole taas sekään aika. Yritän tämän joka syksyisen haikeuden tunteen keskellä nauttia syksyn tunnelmasta. Kaunistahan tämä on. Luonto tuntuu odottavan seuraavaa siirtoa. Se hidastaa tahtiaan ja pysäyttelee kasvuvoimaansa, joka keväästä saakka on ollut räjähtävän voimallista. Tuo pysähdys näkyy upeina, lämpiminä väreinä puissa ja myös maassa, kun sopivalle paikalle sattuu. Mökkisaaressa rikkumaton hiljaisuus on parina viime viikonloppuna saanut aikaan ihmeellisen pysähtyneisyyden tunteen, jota on vahvistanut se, että meri on ollut aivan tyyni. Tuuli ei ole sitä kuo...

Hupsista vaan! Niin jäi elokuukin taakse ja nyt on jo kohdattava totuus, että kesä on muisto vain. Syksy on tullut ja alkaa hiljalleen levittäytyä väreinä maisemaan. Toivon tietenkin lämpöisten syysvärien runsasta loistoa. Kaunista ruskaa, jossa riittää ihailtavaa. Sen sijaan pimeys, joka tulee mielestäni jo nyt aivan liian aikaisin, suorastaan kauhistuttaa. En tykkää yhtään. Tässä vaiheessa vuotta se tuntuu pahimmalta. Sitten, kun se on ottanut vallan ja täyttää suurimman osan vuorokaudesta, siihen on ilmeisesti jo tottunut. Pienessä tihkusateessa tai räntää vihmovan taivaan alla liikkuu ulkona heijastimin varustettuna, eikä ole moksiskaan. Minun syksyyni on  kuulunut työpaikan vaihtaminen ja sen myötä paljon uusia ihmisiä ja asioita. Tällaisiin muutoksiin liittyy aina uutta opeteltavaa, vaikka työ itsessään säilyisi samana. Muutoksissa piilee silti myös voimavaroja vahvistava puoli. On hyvä, ettei jämähdä paikoilleen ja saa kokea uusia juttuja ja tutustua uusiin ihmisiin. Muutoks...