JOKO SE MENI?

Loppukesässä on omanlaisensa, ainutlaatuinen tunnelma. Kesän viipyilevän lämmön voi vielä tuntea ja päivät saattavat olla hyvinkin aurinkoisia ja lämpimiä. Samaan aikaan monet merkit luonnossa kertovat kuitenkin syksyn lähestyvän kovaa kyytiä. Aamuisin viljantuoksuisten peltojen päällä leijuu usva. Kaste peittää maan ja alkukesän häikäisevän kirkas vihreys on kadonnut. Horsmien kukinnot ovat muuttuneet valkoisiksi hahtuviksi, jotka tuulen mukana lentelevät ympäriinsä.

Mökkisaaressa hiljaisuus kertoo kesän olevan loppupuolella. Lokkien poikaset ovat nousseet omille siivilleen, eikä jatkuvaa kirkunaa enää kuulu saaren edustalla olevalta ruohikkoiselta kivikolta, missä lokit pesivät. Kovimmillaan kirkuna oli heinäkuun iltoina, kun kaksi merikotkaa vierailivat pesimäpaikalla säännöllisesti. Ne eivät lokkien hätähuudoista piitanneet, vaan taidokkaasti ja kovin vaivattoman näköisesti ottivat suunnan ja laskeutuivat asettamaansa maaliin. Hyppivät pesältä toiselle ja saatuaan haluamansa nousivat lentoon häipyen nopeasti paikalta. Tätä luonnonnäytelmää saimme seurata useana iltana. Kun lokinpoikaset kasvoivat ja jättivät pesät, kotkien vierailut loppuivat. 

Vielä kolmisen viikkoa sitten sain katsella, kun pääskysen poikaset kurkistelivat pesästään vuorotellen ja yhtä aikaa emon lentäessä vimmatusti edestakaisin, hankkiessaan niille ruokaa. Viime viikonloppuna sama pesä oli rikkoutunut ja poikasista tyhjä. Sen pohjalla näkyi vielä pehmoisena patjana olleet untuvaiset höyhenet. Näky herätti jotain haikeuden tapaista tunnetta.

Joutsenperheet uiskentelevat edelleen yhdessä. Poikaset ovat kasvaneet ja erottuvat vanhemmistaan enemmän harmahtavan värinsä kuin kokonsa puolesta. Saarikierroksellani pääsinkin seuraamaan joutsenperheen kylpyhetkeä. Kyllä ne sukeltelivat, heiluttivat pyrstöjään ja sukivat itseään pitkiä kaulojaan kurkottaen. Levittelivät siipiään läpsyttäen niitä muutaman kerran veden pintaan kuin todistaakseen, että kyllä tästä komeasti lentoonkin noustaisiin, jos huvittaisi. Niitä ei nähtävästi huvittanut, vaan kylpyhetken jatkaminen oli mielekkäämpää. 

Kulunut kesä on ollut lämmin. Monen mielestä liian kuuma, mutta minä olen nauttinut. Joutsenten tavoin olisin voinut jatkaa uintihetkiä meressä helteen vallitessa. Toki olen edelleen meressä uinut aina mökillä ollessani ja aion jatkaa samaan malliin vielä syyskuussakin, vaikka helteet ovat menneet menojaan ja kesä on taas kerran kääntymässä lopulleen. Tässä minä ihmettelen monen muun tavoin, kuinka nopeasti se menikään. Vielä olisi voinut jatkaa kesäpuuhia. Tehdä yhtä ja toista kesäjuttua.

Ehkä sen sijaan, että ihmettelee, joko se kesä meni, olisi hyvä muistuttaa itseään siitä, että kaikenlaista mukavaa voi tehdä muinakin vuodenaikoina. Harmittelun ja haikeuden tunteen selättämistä voi kokeilla suunnittelemalla, mitä kivaa keksisi tulevan syksyn ja miksei jo talvenkin varalle.

Suomen kesä on lyhyt, mutta niin ihana. Sitä on vielä jäljellä, ainakin vähän aikaa. Eivätkä elokuun pimenevät illat ole lainkaan hassumpia. Siitä vaan lyhtyjä ja kynttilöitä sytyttelemään ja tunnelmoimaan loppukesän ihanuutta.  

                                            - Jaana