Elämänmerellä

  Viime viikonloppu oli pitkästä aikaa kotiviikonloppu. Mikäs muu kuin sää ja ennusteet siitä, olivat syynä siihen, ettei mökille lähdetty. Ennusteiden mukaisesti vettä tulisi lauantaina lähes koko päivän, joko kaatamalla tai tihkusateena. Sunnuntaina sateen lisäksi tuulisi melkoisesti. Kotiin jääminen osoittautui siis hyväksi päätökseksi sekä sään että kotona odottavien töiden osalta.   Kun perjantaina työpäivän jälkeen tulin kotiin, olin tyytyväinen, että olin siivonnut edellisenä iltana. Ajatuksena oli nimittäin ollut, että jos mökille lähdetään, ei siivoaminen jää perjantaille. Sää oli perjantaina melko mukava. Aurinkokin näyttäytyi, joten pikimmiten suuntasin marjapensaille viinimarjojen poimintaan. Kuivasta kesästä huolimatta marjasatoa on tullut runsaasti ja marjapensaat ovat varmasti ottaneet viime päivien runsaat sateet ilolla vastaan. Ahkeroin poiminnan parissa koko illan ja ajattelin, että seuraavan päivän luvattuja vesisateita sisätiloissa pidellessä, on aikaa pi...

Loppukesässä on omanlaisensa, ainutlaatuinen tunnelma. Kesän viipyilevän lämmön voi vielä tuntea ja päivät saattavat olla hyvinkin aurinkoisia ja lämpimiä. Samaan aikaan monet merkit luonnossa kertovat kuitenkin syksyn lähestyvän kovaa kyytiä. Aamuisin viljantuoksuisten peltojen päällä leijuu usva. Kaste peittää maan ja alkukesän häikäisevän kirkas vihreys on kadonnut. Horsmien kukinnot ovat muuttuneet valkoisiksi hahtuviksi, jotka tuulen mukana lentelevät ympäriinsä. Mökkisaaressa hiljaisuus kertoo kesän olevan loppupuolella. Lokkien poikaset ovat nousseet omille siivilleen, eikä jatkuvaa kirkunaa enää kuulu saaren edustalla olevalta ruohikkoiselta kivikolta, missä lokit pesivät. Kovimmillaan kirkuna oli heinäkuun iltoina, kun kaksi merikotkaa vierailivat pesimäpaikalla säännöllisesti. Ne eivät lokkien hätähuudoista piitanneet, vaan taidokkaasti ja kovin vaivattoman näköisesti ottivat suunnan ja laskeutuivat asettamaansa maaliin. Hyppivät pesältä toiselle ja saatuaan haluamansa nousiv...