TERVETULOA TOUKOKUU

Niinhän se takatalvi taas yllätti ja pisti kevään etenemisen stoppiin. Vappua vietettiin varsin viileässä säässä, kuten on toki usein ennenkin vietetty. Aurinkoista oli, mutta lämpöasteita kovin kituliaasti ja jäätävän kylmä tuuli. Ja ne jäät, joiden toivoin menevän menojaan, tulivat tietenkin takaisin. Seilailevat edelleen isoina lauttoina ympäriinsä ja pakkautuvat kasoiksi merelle. Vapunpäivänä ne tukkivat väylän mökkisaareen. Päivän mittaan jäät kuitenkin siirtyivät kauemmaksi merelle ja ainakin toistaiseksi sinne asettuivat. 

Eilen pääsin ensimmäisen kerran tälle keväälle venekyydillä saareen sitten helmikuun, jolloin matkasimme moottorikelkalla. Jäät näkyivät vahvana, pitkänä ja valkoisena röykkiönä melko lähellä mökkisaarta. Ei ole luottamista, etteivätkö vieläkin palaisi maille päin. Arvaamatonta on, miten tuulet ja merivirrat niitä kuljettelevat. Olipa huikeaa olla veneen kyydissä, kun ympärillä uiskenteli siellä täällä isoja jäälohkareita. Niistä huolimatta pääsimme rantautumaan.

Olin suunnitellut, että aloitan perusteellisen kevätsiivouksen mökissä ja teen sen tällä kertaa vähän pienemmissä erissä. Sellainen on minulle melko haastavaa, sillä olen hyvin urakkaluontoinen tyyppi. Yritän jatkuvasti opetella tekemään asioita niin, ettei kaiken tarvitse aina tulla kerralla valmiiksi, vaan hommia voi jakaa sopiviin osiin ja vähän pidemmälle ajalle. Nyt tuntuu mukavalta, että makuusoppi on jo siivottu huolella. Jos oikein yökuntiin mökille piankin päästään, saa nukkua puhtaassa kammarissa. Mukava myös jatkaa siivousta, kun tietää, ettei edessä ole niin iso urakka. Jotain on jo tehty. Sekin mukava puoli asiassa oli, että minulle jäi aikaa kierrellä saarella kameran kanssa ja napsia kevään ensimmäiset kuvat. Siippani ahkeroi pääasiassa talvella saareen ajettujen puiden sahaamisessa ja välillä kantoi kanssani isoja patjoja ulos tampattavaksi ja tuultumaan. Ehdimme myös retkitunnelmissa syödä ja juoda hyvät kahvit vappumunkkien kera. 

        

Kovin autiota saaressa oli. Kivikkoisen, karun maiseman lehtipuissa ei ollut vielä yhtään kesän vihreää väriä. Pohjoispäässä saarta tuuli puhalteli kovin vilpoisasti jääröykkiöiden suunnalta. Metsässä linnut kuitenkin lauloivat kuin keväällä konsanaan, eikä tuulikaan tuntunut siellä, vaikka se korkeuksissa mukavasti huojutteli puiden latvoja. Syysmyrskyjen kaatamia isoja puita metsässä oli ristirastissa useampia. Niiden alle ei onneksi ollut sattunut rakennuksia. Laiturit olivat tukevasti paikoillaan ja näyttivät säästyneen talven tuhoilta. 

Mukava oli kuljeskella ympäriinsä tutulla saarella, joka uskollisesti on kävijöitään talven yli odottanut. Talviunen aika alkaa nyt olla ohi ja saari herää taas hiljalleen elämään. Veneitä kulkee ja ihmiset asettuvat mökeilleen kesänviettoon. Luonnonläheisyys ja sen hoitava voima, arjesta irtautuminen ja leppoisa oleminen ilman aikatauluja ovat edessä päin. Edessä on myös sitä siivoamista ja puuhommia, mutta ei haittaa. Saaressahan kaikki tekeminen on vain mukavaa pikkupuuhastelua. Lopulta elämässä lienee parasta, että tekemistä on sopivissa määrin ja voimia siihen on riittävästi. Aina ei tarvitse urakoida. Ei tämä maailma valmiiksi tule, vaikka hosuisi jatkuvasti. Rauhoittumiseenkin tarvitaan aikaa ja sitä mökkisaari tarjoaa. 

Tervetuloa toukokuu ja kevät! Toivotaan ilmojen lämpenemistä pikapuoliin. 

- Jaana